Jumien karkoitusoperaatio

Nyt, rakkaat lukijatoverit, tarvitsen apuanne ja niksejänne treenijumien karkoitukseen.

Minulla menee jokaisen treenin jälkeen vähintään pohkeet, yleensä myös selkä ja vuorotellen mikä tahansa muu lihasryhmä jumiin. Seuraavan päivän urheilu tehdään hampat irvessä ja paikat ovat taas  entistäkin kipeämmät – puhumattakaan siitä että kävelen kaksi päivää kuin jalkani olisivat tönkkösuolatut muikut. Tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta venyttelystä, saunasta ja kaksilahkeisystävän pakottamisesta hieromaan mun kipeitä lihaksiani huolimatta. Nyt siis vinkkejä kehiin! Nostatteko jalat ylös? Vedättekö magnesiumia? Venyttelettekö koko loppuillan? Jotain muuta?

Itse olen kokeillut noita kaikkia, mutta teho ei ole ainakaan vielä kummoisempi. Venyttely helpottaa hetkeksi, jalkojen ylös nostaminen on muuten vaan kivaa ja magnesium - jos ei muuta, antaa hyvän yöunen.

Macaa alkuperäisessä muodossaan. Kuva: www.superfoodit.com

Seuraava kokeiluni on Maca- juuresta tehty jauhe, joka lupailee huikeaa ravintoarvoa, stressinlievitystä ja urheilukestävyyden lisäämistä. Eikös tuo kestävyyden lisääminen voisi tarkoittaa myös palautumisen nopeutumista? (Iloinen yllätys itselleni myös se, että Maca voi lähteiden mukaan lievittää kilpirauhasvaivoja, itse kun kärsin vajaatoiminnasta.) Tietoa Macasta löydät täältä. Pidän kokeiluani yllä ja kertoilen sitten, auttoiko pulveri lihasjumeihin.

Sillä välin, vinkkejä kehiin.

Energiaa! Keppijumppaa! Zumbaaruokaakaikkee!

Repsahdukset ovat mennyttä ja muinaista aikaa, taas puhuvat kaunista kieltänsä liike ja puhdas ravinto. 

Ehkä viime viikon viineilyt ja herkuttelut peräti lisäsivät intoa – jopa liiallisuuksiin asti. Innostuin kokeilemaan ruokapäiväkirjaa ja näppäränä tyttönä lykkäsin kaikki syömäni ravinnot kalorilaskuriin saakka. Sinänsä ihan tervettä tajuta suunnilleen paljonko kuluttaa ja syö, mutta samantien pistin syömiseni niin tarkkaan syyniin, että piti jo toppuutella itseään: "Katariina, sä syöt ihan terveellisesti ja sopivia määriä – ei, et syö liikaa hiilareita kun liikut paljon.. jne." Kaloreiden laskeminen jäänee siis pannaan vähäksi aikaa, jatkukoon rento hyvinsyöminen. (Menneisyydestä nimittäin löytyy surullinen syömishäiriötausta, niihin aikoihin en tykkäisi palata.)

Jumppaustsemppauksesta olen kuitenkin mielissäni. Sunnuntaina riipaisin juoksumatolla harjoitusta Cooperin testiä varten ja salin puolella treeniä oman kehon painolla. Eilen tuttuun tapaan zumbailtiin ja kokelinpa myös Toning-tuntia. Toningissa meno oli mukavan reipas, joskin olisin ehkä kaivannut hitusen suurempaa vastusta joihinkin lihaskunto-osuuksiin. Kilon painot eivät aivan riittäneet tuomaan mukavia polttoja lihasmassaani. Hauikset teinkin kolmen kilon painoilla – se myös tuntui. Ehdottomasti suuntaan uudelleen, puolen tunnin pyrähdykset sekä zumbailua, että lihaksikkaampaa kiinteytystä muodostivat hyvän kombon.

Tänäänkin on ollut kokeilupäivä, kun toverini Erja houkutteli minut Energy- ja Vahva selkä -puolituntisille. Energy tarjosi juuri sitä, mitä jo nimikin lupailee: energistä ja sykettä nostattavaa jumppaa. Ensimmäisten kappaleiden jälkeen taisin jo hikoilla kuin possu, mutta jaksoin kuin jaksoinkin aerobisen haasteen loppuun saakka. Itse olen enemmän tanssillisten tuntien kuin perusaerobicin ystävä, joten siinä mielessä Energy häviää esim. Zumballe. Hauskaa oli ja hiki tuli joka tapauksessa, eli vallankin kelpo tunti. 

Vahva selkä oli minulle – nuoruudesta saakka selkäongelmaiselle – mainio tunti. Kevyempien keppijumppaosioiden ja rankempien lihaskuntojen yhdistely teki tunnista sopivan raskaan, mutta syketunnin jälkeen rauhoittavan, vaikka puolessa välissä tuntia puhjennut allergiakohtaus verotti omaa toimintakykyä hieman. Onneksi kestin senkin tunnin loppuun pärskien ja silmät vuotaen, nyt olen onnellisesti saanut allergianappia naamariin ja päässyt kotiin ihanien salaattiatrioiden äärelle. (Onneksi en ole laihduttaja, en pystyisi siihen ollessani näinkin ilmiömäinen kokki.)

Pysytään terveinä!

Kilometriteksti repsahduksista ja tekosyistä

Onneksi olen edes tyylikäs.
kuva: ladonnadelvino.com

Repsahdus, perkeles. 

Myönnettävähän se on: mättö- ja viinilakko katkesi onnettomasti oman ajatuskiemurtelun aiheuttamaan pohteeseen: "Onko moisessa kieltäytymisessä mitään järkeä?" Kuten yleensä, onnistuin ylipuhumaan itseni ja tulin tulokseen, että kieltäytyminen on vain itsensä rajoittamista. Torstaina Korjaus: keskiviikkona join siis viiniä. Perjantainakin join vähän viiniä. Eilen herkuttelin ja löhöilin. Nyt on paha mieli ja kroppa (lue: maha) ihan sekaisin.

Perjantaina oli kyllä oikein hauskaa, Vakiopaineessa kuunneltiin ensin Lajitovereita, sitten siirryttiin Lutakkoon ja Kauko Röyhkän pariin. Aivan mainioita molemmat keikat. Eilen katselimme leffaa ja pelailimme Tekkeniä porukalla, hauskaa sekin siis – vaikka sipsien syöminen turhaa olikin. Torstain Keskiviikon hauskuudesta en ole ihan niin varma. Taas tuli muistettua, että vaikka pidän viinistä kovasti, inhoan olotilaa, jonka liiallinen lipittäminen saa aikaan.

Tänään on laiskottanut, kiukuttanut ja tuskastuttanut kaikki. Paitsi väsymys ja ärtymys, myös yhtäkkiä tupsahtaneet iho-ongelmat lienevät seurausta äkillisestä epäterveellisyyspuuskastani. Ymmärtäisin oman toimintani, mikäli ihan oikeasti nauttisin esimerkiksi humalatilasta tai roskaruoasta. Mutta kun en tykkää, en nauti. Nyt lienee taas siis itsetutkiskelun paikka - syitä epäterveellisille elämäntavoille. Täytyy sukeltaa syvälle ja kaivaa tekosyyt juurineen pihalle.

Tekosyy no. 1 
Viini on boheemin ravinto

Tietyllä tavalla viehätyn ajatuksesta boheemista taiteilijaelämästä; päivärytmi nurinpäin, punaviiniä kuluu samaan tahtiin kuin oman kulttuurituotoksen kirvoittamia kyyneleitä, rahaa ei ole, koska taiteilija saa sielunravintonsa kurjuudesta (ja on käyttänyt kaikki rahansa siihen punkkuun)... jne. Itsekin hairahdan moiseen käyttäytymiseen inspiraationlähteenä toisinaan. Ainoa, varsin paradoksaalinen ongelma on se, että moinen tyyli on silkka yleistys, enkä henkilökohtaisesti usko sen tekevän ketään pidemmän päälle onnelliseksi, eikä tuollainen kirvoita inspiksiäkään kummemmin kuin jokin muu keino. Tekosyy kumottu.

Tekosyy no. 2
Sosiaalinen baaripörriäinen

Minulla on hauskanpitäjän imago. Tykkään kapakkakulttuurista ja juhlimisesta. Väite: "Jos en juo kekkereissä, minua pidetään yhtäkkiä tylsänä. Pian en saa kutsua mihinkään juhliin."
Tämä on harhaluulo ja ihan täyttä skeidaa, näkeehän sen. Minulta löytyy esim. absolutistiystäviä tai sellaisia, jotka juovat vain yhden maun vuoksi ja bailaavat samaan tahtiin kuin känniset kaverit. Eikä seuraavana aamuna ole krapulaa. Nämä tyypit myös kutsutaan kekkereihin kuten muutkin. En usko, että minusta pidetään vain siksi, koska jaksan bailata. Tekosyy kumottu.

Tekosyy no. 3
Tiukkapipo ei mässää

Monet pitävät kovin terveellisesti syöviä ja liikunnallisia ihmisiä helposti tiukkapipoina, jotka eivät suvaitse minkäänlaista herkuttelua. Itsekin sorrun moiseen aika usein, enkä todellakaan halua profiloitua tiukistelevaksi mutrunaamaksi, joka katsoo herkuttelijoita nenänvarttaan pitkin. Totta kai minä pidän hyvästä ruuasta ja – kuten jo miljoonaan kertaan mainittua – viinistä.
Siltikään karkkipussi ja kahdeksan siideriä eivät vastaa käsitystäni herkuttelusta. Pidän niitä turhina. Minulle herkkuja ovat hyvin tehty, juhlavampi kunnon ruoka, luomulakritsi tai laadukas raakasuklaa. Niin ällöttävän teennäiseltä kuin moinen kuulostaakin, se on minun makutottumukseni. Nykyään mässäilyä korostetaan jopa röyhkeästi nautintona, koska purilaiset ja sokeripommit pitää saada myytyä. Siihen on todella helppo mennä mukaan, niin minullekin on käynyt. (Enkä tässä nyt tarkoita, että karkkipusseista nauttivat olisivat aivopestyjä lampaita. Minä olen ollut.) Tekosyy kumottu.

Tekstistä tuli nyt jo niin pitkä, että taidan jatkaa tekosyiden puintia myöhemmin. Seuraavaksi suuntaan kumoamaan morkkistani salille, mikäli kroppa antaa myöten. Sitten syön seitanpaistia, salaattia ja valkosipuliperunaporkkanoita.

Hönön tytön hönöpäivä

Trololo Man – Trololo Song

Koko päivä yhtä trololoa! Kuuppa kumisee onttouttaan viikonlopun mittaisen kuoroleirin jäljiltä. Oma blondius tuli todistettua paitsi leirillä, myös sen jälkitiloissa arkielämässä. Onneksi aina ei tarvitse olla parhaimmillaan – kun on antanut kaikkensa sävelkuluille ja yhteissoinnille, voi palautua päivän, pari.

Koska tänään mikään järkevä ajatustyö ei sujunut, nukuin päiväunet eli yhden tapaamisen ohi. Heräsin kuitenkin ajoissa ehtiäkseni Zumbaksi lopulta vaihtuneelle alunperin Step-tunnille ja Coreen. Erittäin hyvä valinta, sain purettua ylitsepursuavaa, valjastamatonta energiaani oikein lahjakkaasti ja nyt sekä vatsa- että jalkalihakset kiittävät.

Core-tunnin jälkeen tallustin tavalliseen tapaan muina naisina pukuhuoneeseen, kunnes huomasin jotain kummallista. Oikeaan käpälääni oli jäänyt viiden kilon levypaino, jonka olin ilmeisesti autuaasti ottamassa mukaan kotiin. Nöyränä tyttönä hiippailinkin viemään punnuksen takaisin ennen seuraavan tunnin alkua.

Uskallan osittain syyttää tämänpäiväistä tahatonta kahvittomuttani. En ole saanut päivittäistä kofeiininarkkiannostani täyteen, että pystyisin keskittymään kunnolla. Huomenna sitten, pistin elämän risaiseksi, homman isolleen, ranttaliksi, kolikot tiskiin jne. ja ostin peräti kaksi pakettia sumppia. Meidän kommuunilukaalissamme moinen määrä kestää arviolta kaksi päivää.

Päivän ravitsemuksessa ei ole suurempaa riemuittavaa, aamupalana/lounaana toimi porkkanoilla ja sipulilla jalostettu vegaaninen hernesoppa ja "kaikkea mitä kaapista löytyy" (eli salaattia, marjoja, kuivahedelmiä ja inkivääriä) -smoothie. Tykönä ruisleipää. Treenin jälkeen haukkasin seitan-sipuli-porkkanamössöä, ruisleipää valkosipuliöljyllä ja ystävän tuomia kuivahedelmiä. Huomaa, että on kuun loppu, kun tyhjentelen kaappeja ja kelpuutan kaiken, mikä ei vauraasen alkukuun aikaan kelpaisi.

Nyt kuitenkin toivottelen kauniit unet ja lähden sänkyyn mötköttämään ja etsimään unta. Jos moinen ei löydy, killitän varmaan jotain hömppää koko yön näyttäen koko lailla samalta kuin tänään muutenkin:

Rakas ruoka ja suloinen olo

Hämmentävää, miten pienillä muutoksilla saa aikaan tuloksia hyvin nopeasti. Huomaan muutaman päivän jatkuneen keho- ja ajatuspuhdistautumiseni selkeästi toimivan niin kropan kuin mielen rauhoittamiseen. Olo kevyempi ja vatsan seutu litteämpi. En tiedä kuvittelenko, mutta ihokin näyttää kirkastuneen - ilme on ainakin kirkkaampi. Kombucha-juomakokeilusta en uskalla parin päivän sanoa vielä sen kummempia, ainakaan se ei ole tuntunut pahalta. Vatsa ei ehkä osoita mieltään yhtä kiivaasti kuin ennen.

Tänään olen nauttinut brunssin ja yrittänyt saada vähän tekemättä jääneitä hommi hoidettua samalla. Maittava murkina helpottaa tuntuvasti rästistressin sietämättömyyttä. Muistin taas flunssaisena ja ruokahaluttomana smoothien voittamattomuuden, moiseen kun voi lykätä aika lailla mitä vaan. Tämän aamun pirtelöstä (joka kyllä muistutti vähän enemmän jäätelöä) tuli hieman liian makea, mutta tiedänpähän ensi kerralla vähentää hunajan määrää. Suunnitelmissa on kokeilla smoothieta, johon lisään pinaattia, mulla kun meinaavat rauta-arvot olla aika matalalla.

Aamiaisbrunssi á la Rotta:

Iso lasi vettä

Lasillinen Kombucha-juomaa

Kupillinen kahvia mustana

Marjasmoothie:

- 1-2 dl punaherukoita (tai muita marjoja pakkasesta)

- n. 1 dl maustamatonta soijajogurttia

- pieni kourallinen kurpitsansiemeniä

- 1 tl maca-jauhetta

- 1-2 tl luomuhunajaa

 - pieni kourallinen kaakaonibsejä

1 Raakapellavakeksi munakoisolevitteellä

(ohessa linkit tuotteisiin.)

Olen aivan hullaantunut ainakin Ekolosta saataviin suolaisiin, näkkileipää muistuttaviin raakakekseihin sekä erilaisiin kasvislevitteisiin ja -tahnoihin. Meinaavat vaan olla kovin kalliita, pirulaiset. Siksi kärkynkin aina alennuksia, nuokin mainitsemani tuotteet taisin ostaa puoleen hintaan kun päiväykset huusivat hoosiannaa. Suosittelen silti kokeilemaan, ovat nimittäin vallan herkullisia. (HOX: Näppärä tyyppi kuivattaa keksinsä ja muussaa tahnansa itse!) 

Seuraavaksi lykkään harvinaisen pirteän olemukseni salille ja palaan sitten jämähommien pariin. Pakko nauttia nyt urheilusta, kun flunssa on lähes selätetty. En tiedä, kuinka maltan treenata vielä tänään maltillisesti, etten sairastuisi viheliäiseen jälkitautiin. Käyhän se itsekurin näinkin päin – kehittää pinnaa, jos ei lihaksia. 

p.s. Salin jälkeen saa papusoppaa, om nom ja NOM!

p.p.s. Vaikken olekaan raakaruokailija, innostuin tästä:

Puhdistus (ei se Sofi Oksasen kirja)

Eilen olin jumppahirmu ja remontti-Riina, sitten iski lenssupeto. En tosiaankaan tiedä mikä on vastustuskyvyssäni vikana, mutta taas on tyttö syvällä pedin tai ainakin nojatuolin pohjalla. Jos moisesta jotain hyvää pitää keksiä, niin ainakin opin pysähtymään. Kroppa tuntuu selkeästi ilmoittavan, että viime aikoina toteutunut työn, harrastusten, kiireurheilun ja yökukkumisten kombinaatio ei sovi eikä käy sille. Pakko rauhoittua. Hiton vaikeaa se tuntuu olevan kaltaiselleni turbojänikselle, mutta joskus pitää opetella uusia temppuja.

Vaikka pyrinkin rauhoittumaan, en aio pakottaa itseäni kotoilijaksi, koska olen kuitenkin melkoisen viipottavaa sorttia. Totesinkin, että tähän kohtaan sopii kokeilla pitkään ajatuksissa kypsynyttä elämäntaparemonttia. En suinkaan aio ruveta millekään dieetille, koska se on mielestäni lähinnä itsensä kiduttamista, mutta syynään ruoka-, liikunta- ja yleisiä elämistottumuksiani vähän puhtaampaan suuntaan ja kokeilen, mikä omalle kropalle sopii. Saatan kokeilumielessä testailla myös joitakin kehon puhdistusta lupailevia tuotteita, joista sitten kertoilen tänne kokemuksiani.

Tässä suuntaviivat puhdistukselleni:

1) Ei alkoholia (eikä muita päihteitä)

– Alkoholinkäyttöni on viime aikoina ollut turhan tiheää - lähinnä iloisten opiskelijabileiden, jamien ilmaisen punaviinin ja oman loppasuisuuden ansiosta. Aion olla kuukauden (oman halun mukaan ehkä pidempään) täysin alkoholiton ja siirtyä sitten hiljalleen kohtuukäyttöön. (Se nyt on sanomattakin selvää, että tupakka on suurin ja pahin synti, joten en aio selvittää sen pannaan julistamista enempää.)

Tässä kohtaa haluaisin myös opetella käymään kapakoissa juomatta. Koska kapakoissa on kivaa. 

2) Vähemmän kahvia, enemmän (yrtti-, vihreää, valkoista) teetä
– Olen kahvinarkkari. Aamuni ei käynnisty ilman kupposta ja kahvia menee huomaamatta lukuisia saavillisia päivässä. Tavoitteena pystyä juomaan kahvia nautinnon, ei tarpeen vuoksi.

3) Ei valkoista sokeria/viljaa, prosessoituja elintarvikkeita tai synteettisiä lisäaineita
vs. enemmän raakaruokaa, vihreämmin ja monipuolisemmin
– Mahdollisuuksien mukaan.

4) Liikuntaa ja lepoa sopivassa suhteessa
– Ihan perusjuttuja, mutta yllättävän vaikeita. Monesti olen löytänyt itseni salilta, vaikka olisi väsyttänyt ja toisinpäin.

Katsotaan miten hipin käy. Ostin myös heräteostoksena Ekolosta D-TOX kombucha-juoman, joka lupaa puhdistaa, virkistää ja raikastaa. Yleensä olen aika skeptinen moisten suhteen, mutta tuotteen lyhyt ainesosaluettelo vaikutti jokseenkin luotettavalta ja terveysvaikutukset järjellä perusteltavilta. En odota nesteeltä ihmeitä, mutta kerron mitä tapahtuu kun putelin aukaisen. Tuotekuvaus täältä.

Loppuun vielä eilisen ainakin jalkojen suhteen jämäksi jääneen salitreenin speksit:

Lämmittely 15 min. Crosstrainerilla, intervalleja

Yläselkä 1. sarja 20 kg, loput 17,5 kg 3 x 12 toistoa

Rinta 1. sarja 20 kg, loput 15 kg 3 x 12 toistoa

Hauiskääntö + rinnaltanosto (?) 5 kg 3 x 15 toistoa

Vatsat (siinä laitteessa missä roikutaan, en tiedä nimeä) 3 x max.

Vatsat puolipallon päällä 1 x 25 toistoa

Alavatsat; lantionnostot jalat ylhäällä 5 kg painon kanssa 3 x 15 toistoa

Loppulämmittely 5 min juoksumatolla

Hiulihei, ihanaa syksyn jatkoa!

Jumppatiralla, rallalleiiii!

Kylläpä elämässä alkoi tapahtua yhtäkkiä. Päätin kuin päätinkin jatkaa koulua, jonka jo kesäriemuissani suunnittelin keskeyttäväni. Hyvä päätös, fiksu tyttö, taputan itseäni olalle. Myös töitä pukkaa joka tuutista eli hipillä on tekemistä ja hipillä on kohta myös rahaa. Urheilukin maistuu entistä paremmalta, vaikken Kuntoportin avoimiin oviin työlauantain vuoksi päässytkään. (Duuni oli kyllä sen verran fyysistä, että korvasi ainakin yhden salireissun. Letunpaistoa prinsessamekossa, I say yes!)

Eilen tehokkaan asioidenhoitopäivän jälkeen suunnistimme toverini kanssa Zumbaan:

"Ei hitto mä varmaan kuolen tonne tunnille."

"Niin mäkin, portaita juostessa tuli jo kuuma."

" Et sitten rupee pyörtyilemään siellä."

------------------------------

"Hei, eihän se ollutkaan niin raskasta!"

Vaikka hiki virtasi (lue:haisi) ja naama punoitti, pelot oman kunnon rapistumisesta olivat kuitenkin turhia, tunnin jaksoi pomppia melkoisen riemukkaasti läpi. Uusi ohjaaja oli minulle ainakin positiivinen ylläri - eli terveisiä vaan Eveliina, hauskaa oli.

Tänään tarkoituksena oli suunnistaa salille heti aamusta, mutta hyperaktiivinen hoitokissa valvotti mua aamuneljästä eteenpäin ties miten kauan, joten otin unituntini takaisin, pötköttelin pidempään ja söin lempeän aamiaisen rauhassa. Tänään kitusiin valahti supersmoothie, johon tuikkasin vähän kaikkea:

Hippien riemupirtelö

1 mandariini

mustikoita

puolukoita

rusinoita 

taateleita

0,5 tl maca-jauhetta

1 rkl kookosöljyä

hitunen raakakaakaojauhetta

pellavansiemeniä

hyppysellinen ruususuolaa

nesteeksi hieman vihreää teetä

Kaikki sekaisin blenderissä ja om nom.

Voin kertoa, että mössöstä tuli herkullista, vaikka turhan sekametelisopalta kuulostaakin. Koska ruoka on hieno aihe, pistän vielä reseptin peruna-punajuurisopasta, jota napostelen tälläkin hetkellä lounaaksi. (Yleensä saan kommenttia siitä, että syön aina samaa ruokaa = papu-tomaatti-soijarouhe-sieni-hemapa-mössöä, joten pakko todistaa kaikille että osaan laittaa muutakin ruokaa.)

Peruna- punajuurisosekeitto

vettä sen verran että juurekset peittyvät

3 isoa perunaa

3 isohkoa punajuurta

2 sipulia

0,5-1 kasvisliemikuutio

mausteita maun mukaan

(luomu/kaura/soija)maitoa tai kermaa

Pestyt punajuuret ja potut pienemmiksi palasiksi ja pataan, jossa on vettä. 

Sekaan viskellään kasvisliemikuutio, oman maun mukaan suolaa.

Annetaan kiehua hetki, lisätään sipulit. Keitellään soppaa n. 45 minuuttia.

(Haarukalla voi kokeilla koska punajuuret pehmenevät.)

Kun ainekset ovat pehmenneet, kaadetaan tarvittaessa liika vesi pois ja 

surautetaan sauvasekoittimella soseeksi. Lisätään vähän maitoa ja suristaan, kunnes soppa on samettista.

Mukaan voi tässä vaiheessa heitellä maun mukaan mausteita, itse laitoin valkosipulia, yrttisuolaa ja viherpippuria. 

"Kato mä tein ihanaa keittoa!"
"Kappas, ketsuppia ja näkkileipää."

No niin muruset, eiköhän sitten ole aika viipottaa kohti uusia seikkailuja. Kiitos myös EmAn ihanasta tunnustuksesta, lupaan käsitellä sen ensi tekstissä, koska nyt olin yli-innokas ruoan suhteen. Yieppykaiyay!

Kauan kaivattu aamulenkki

Eilisiltana fiilistelin muutaman kanssabloggaajan mm. Marikan aamulenkki- ja aamu-urheiluinnostusta. Ehkä hieman harmittelin sitä, kuinka aamu-uninen (lue: laiska) itse olen. Ei liene täysin sattumankauppaa, että kesäreissuiltaan palannut asuintoverini ehdottikin yhteistä aamuhölkkäilyä, kun avauduin hänelle asiasta. Tämä aamu siis alkoi totutusta kahvikupposesta poiketen reippaalla lenkillä ja maailmanparannuksella. Pikkuinen tihkusade teki lenkistä peräti täydellisen, vaikka saattaisi eri tilanteessa sanalla sanoen vituttaa. Hip hei ja jukupätkä, tästä pitää tehdä tapa, sanon minä!

Kipaisimme osan matkaa hölkäten, osan reippaasti kävellen Jyväskylän rantaraitin lyhyemmän pätkän ympäri. Jyväskylän karttapalvelun mukaan kokonaismittaa polulle tuli riuskat 6,5 kilometriä. Ajantajua minulla ei koko lenkin aikana ollut, joten kestosta ei ole harmaintakaan havaintoa. Olen kuitenkin tyytyväinen – varsinkin, kun naamariin sai mättää heti reippailun jälkeen jälkeen ihanata pastalla ja pavuilla jalostettua porkkanasosekeittoa. Itse tehtyä, tietysti.

Samaisen lenkkiystävän kanssa ehdimme jo innostua suunnittelemaan yhteisiä akrobatiaharjoituksia ja vaikka mitä. Tästä liikuntasyksystähän voi tulla melkoinen! Seuraavaksi aloitan apinanraivosiivouksen, joka sekin laskettaneen treeniksi. Tulkaa katsomaan mun luukkuani, jos ette usko.

(p.s. Tätä motivaatiokuvaa olisin varmaan tarvinnut eilen, kun olin väsynyt ja överikärttyinen. Hihihi.)

kuva: igooli.soup.io

Ruoto ruotuun ja vastauksia pariin kysymykseen.

Kommentteihini oli ponkaissut tiukka pyyntö kirjoittamiseen paluusta, siispä päätin palata kesän ajaksi hiljentyneen blogini syövereihin. Tosiaan, suvi ja osittain jo kevätkin pistivät minut ensin kiireiseksi, sitten unohtavaiseksi. Yksinkertaisesti päivärutiiniin ei enää kuulunutkaan blogin tarkistamista saatika kirjoittamista.

Minulta kyseltiin mitä olen kesällä syönyt ja kuinka olen liikkunut. Mitään taulukkoa en ala tähän rustaamaan, mutta kerron lyhyet virret molemmista.

Kesäni oli vallankin liikunnallinen, vaikka Kuntoportin jäsenyys oli hulinan ja kiireen vuoksi jäähyllä parisen kuukautta. Olin kesäduunissa lasten seikkailupuistossa, eli melkein jokaiseen päivään kuului useampi tunti liikuntaa lasten kanssa touhuamisesta, ympäri puistoa juoksemisesta ja tanssimisesta trampoliinilla tai pomppulinnassa pomppimiseen. Ei siis ole pelkoa, että kunto olisi kovasti huonontunut vauhdikkaiden kuukausien aikana - korkeintaan lihaskunto huolestuttaa.

Ruokavalioni olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman ennallaan, kotona useimmiten vegaanisesti, kylässä tai työpaikan salaattipöydässä vähän maitotuotteita, kananmunaa, vanhempien luona isän kalastamaa kalaa syöden. Kesä on minusta helppo ruokavuodenaika - tuoreita kasviksia saa suhteellisen edullisesti ja ne ovat herkullisimmillaan. Myönnettäköön, että viiniä tuli lipiteltyä ihan kiitettävään tahtiin ja välillä syötyäkin ihan mitä sattuu. En kuitenkaan säti itseäni siitä, kesällä kuuluu nauttia ja kilot karistaa syksyllä. Eikös se niin mennyt? (Eikä mulle ees ole tullut kiloja, ihme kyllä!)

Syksy - alkoi tiukka arki tai ei - tuo minulle aina uuden motivaation liikuntaan ja terveellisempiin elämäntapoihin. Siinä missä toisille uusivuosi on uuden alun merkki, minut patistaa liikkeelle juuri syksy. Kyse on osittain myös sääolosuhteista, kirpeät ja pimeät syysillat ovat juurikin täydellisiä lenkkeilyhetkiä. En suinkaan aloita mitään rääkkiä, pyrin tällä kertaa pitämään liikkumiseni jokseenkin tavoitteettomana. Oletan, että se pitää myös mielialani korkealla - turhan tiukkojen tavoitteiden asettaminen vain masentaa.

Aion keskittyä myös musiikkiin, joten suon sen vievän vähän aikaa kaikelta muulta. Koska se on tärkeintä nyt.

Tänään ajattelin tempaista Kuntoporttiin ja tarkastaa, oliko jäähy vielä elokuun ajan voimassa. Toivottavasti ei, koska suvireissuilta palattuani puhkun intoa päästä salille ja jumppaamaan.
Kuntoportin hellään huomaan tulee palattua viimeistään 1.9. Avoimien ovien päivänä - tulkaahan kaikki kokeilemaan. 

"Lasi punaviiniä ja kaksi palaa tummaa suklaata"

Varoitus, tämä on jonkinasteisen hedonistin, ehdottoman elämästä nauttijan vuodatus.

Tuossa taannoin ihmettelin tekstissäni sitä, miksi pitää lähteä viikonloppuna ördäämään. Sehän on typerää. Alkoholinkäyttö, mikäli tarkoittaa useampaa kuin yhtä viinilasillista ruuan kanssa on yleensäkin otaksuttu typeräksi käytökseksi, kuten myös tupakanpoltto. Varsinkin jos yrittää olla itsestään hyvää huolta pitävä ihminen, on ehdottomasti tajuttava, ettei viinaa saa juoda ja syöpäkääryleet on heitettävä roskiin. Myös suola, sokeri ja kova rasva on syytä unohtaa, ne tappavat ihmisen.

Kysyn vaan, kumpi on pahempaa, omasta kehostaan ja terveydestään piittaamattomuus vai ihmisten itsemääräämisoikeutta rajoittamaan pyrkivä, holhoava terveysterrorismi? En osaa päättää, mutta tiedän ainakin sen, että suurin osa aikuisista ihmisistä kykenee päättämään itse, haluaako juoda tai polttaa ja jokainen on nykypäivän infotulvan keskellä varmasti tietoinen ko. aineiden haittapuolista. Pointtini tässä tekstissä on siis se, että kohtuuton kohtuudesta kohkaaminen pitäisi lopettaa. Se vaan ärsyttää enemmän: kiusallanikaan en lähde tuohon lasi viiniä, pala suklaata -linjalle, koska kapinoin ylenpalttista terveysterrorismia vastaan.

Toki myönnän, etten minäkään tässä asiassa ihan puhtoinen ole. Jos innostun vaikkapa superfoodeista, haluaisin kertoa niistä heti koko maailmalle. En kuitenkaan yleensä oleta, että koko maailmaa kiinnostaa intoutumiseni. Haluan kiinnittää reilusti huomiota siihen, mitä syön, kuinka liikun ja millaiset elämäntapani yleensä ovat. Joskus, oikeastaan aika usein, huolestun opiskelijaelämän villin bailauksen vaikutuksista kroppaani, mutten tee siitä elämäni suurinta numeroa.

Myönnän tykkääväni viinistä ja juovani sitä varmasti jonkun mielestä liikaa. Tykkään myös suklaasta ja joku olisi varmasti sitä mieltä, että syön sitä aivan liiaksi. Olen kuitenkin varsin tietoinen omista valinnoistani ja hyväksyn niiden hyvät ja huonot puolet. Siksi, vilpittömästi, pyydän, lopettakaa se terveysterrorismi.

Toissapäivänä jumppasin, eilen join viiniä, tänään söin lakritsia, huomenna menen taas jumppaan. Hyvä kiertokulku minusta.

BodyShape, mikä ihana tekosyiden kumoaja

Aurinkoista naistenpäivää jokaiselle naiselle!

Selviydyttyäni (puoliksi) viime viikkojen järkyttävästä flunssaputkesta heräsin. Nimittäin siihen, miksi en ole edes yrittänyt urheilla hetkeen. Toki olen toiminut järkevästi jättäytyessäni jumpista silloin, kun nokka on niin tukossa, että hengittäminen ei suju tai kun päänsärky tuntuu kahdeksalta katujyrältä kallonpohjalla.
Eilen illalla energiatasoni olivat kuitenkin loksahtaneet mukavasti kohdilleen, joten suuntasin kohti Kuntoporttia ja Päivin vetämään hurjaa BodyShapea.

"Kehon päälihasryhmiä vahvistava ja kiinteyttävä lihaskuntotunti, joka sisältää lyhyen ja vauhdikkaan lämmittelyn." (kopioitu Kuntoportin sivuilta)

Minulla ei ollut etukäteen käsitystä tunnista netin tuntikuvauksen lisäksi.  Pilateksessa ja Fitballissa aiemmin käyneenä tiesin kyllä Päivin olevan rautainen ohjaaja, joka ei turhia himmaile kun ollaan tultu urheilemaan. Ei siis himmailtu tälläkään kertaa – ja sen kyllä tuntee. Hiki virtasi jo lämmittelyn aikana, enkä välttynyt lihasten holtittomalta vapinalta varmaankaan missään liikkeessä. Onnekseni ohjaaja totesi sen olevan vain hyvä merkki – kipu kertoo siitä, että on tehnyt jotain.

Tämänpäiväisen naistenpäivän kunniaksi eilinen tunti keskittyi pääasiassa pakaroihin, reisiin sekä keskivartaloon, pääsipä jokunen ojentajaliikekin sarjoihin mukaan. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että satuin kokeilemaan BodyShapea ensimmäistä kertaa juuri näihin lihasryhmiin keskittyvälle tunnille; reidet, pakarat ja maha kun tuntuvat olevan kaikkein ongelmallisimpia paikkoja ainakin rasvan kertymisen suhteen.

Seikka, josta yllätyn lihaskuntotunneilla kerta toisensa jälkeen, on se, miten pienillä liikkeillä saa aikaan uskomattoman tehon. Esimerkiksi eilisen sisäreisiliikkeessä ei kovinkaan paljoa heiluttu, vaan keskityttiin  liikkeen tekemiseen rauhallisesti. Viimeiset toistot reisiliikkeistä olivatkin eilen jo täyttä tuskaa. Monesti ainakin itse sorrun turhanpäiväiseen riuhtomiseen, joka ei lopulta olekaan yhtä tehokasta kuin rauhallinen ja keskittynyt toiminta.

Voin rehellisesti sanoa BodyShapen olevan juuri täydellinen tunti minulle. Yleensä luulen, etten pidä kovasta rääkistä, mutta totuus on, ettei itsekurini monestikaan riitä sellaiseen. Olen äärimmäisen mukavuudenhaluinen, mutta kaipaisin silti vahvempaa vartaloa. Siksi moinen rankka, mutta kohtuullisen hidastempoinen ja pitkäjänteiseen harjoitteluun keskittyvä tunti palvelee mainiosti tarkoituksiani. Aion tehdä BodyShapesta rutiinin.

Ollako vai eikö olla – vegaani?

Vegaanius kiinnostaa monia, sekä hyvässä että pahassa. Jokainen ruokansa alkuperää eettisestä näkökulmasta miettivä on varmasti joskus vähintään leikitellyt ajatuksella vegaaniudesta, ellei ryhtynyt sellaiseksi. Allekirjoittanut käy jatkuvaa eipäs-juupas -väittelyä itsensä kanssa siitä, pitäisikö luomumaitotuotteet ja -kananmunat sekä toisinaan vierailukalan salliva joustava pescovegetarismi vaihtaa pelkkään kasvisruokaan. Moni vegaaniystäväni kertoo vegevalioon siirtymisen parantaneen sekä oloa että eettistä taakkaa hartioilla. En epäile sitä yhtään.

Olen kokeillut tiukkaa veganismia useamman kerran ja syynännyt kaikki ostokseni ruoasta kosmetiikkaan. Se oli aluksi äärimmäisen kiinnostavaa ja korkean motivaation vuoksi jopa helppoa. Myöhemmin syyniin tottui. Kuitenkin helposti huonoa omaatuntoa aika lailla mistä tahansa potevana ihmisenä koin sen tunnepuolella kovin vaikeaksi toteuttaa. Vaikka täydellinen kasvipohjaisuus tekee  vegaaniruuan eläinoikeuksien kannalta eettiseksi, mieleeni nousi monia kysymyksiä lähiruoasta ja pitkistä kuljetusmatkoista, soijatuotteiden käsittelystä sekä ruokavalion sopivuudesta sairastamani kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa.

En tiedä olenko turhan epäluuloinen, mutta tarkastellessani soijajuoman, tuttavallisemmin soijamaidon tuoteselostetta, herää pikkiriikkinen epäilys. Mitä on trikalsiumsitraatti ja miksi tässä on näin vähän soijaa? En ole vieläkään saanut selville, kumpi on lopulta terveellisempää – vähärasvainen ja kolesteroliton soijajuoma vai tavallinen, rasvaton luomumaito. Olen lukenut monta tutkimusta maitotuotteista, sekä puolesta että vastaan. Kiinnostavaa, että maissa, joissa käytetään eniten maitotuotteita, osteoporoosia sairastavia on myös eniten.

Yhtenä varsin yleisenä syynä vegaanielämän hankaluuteen on matkustelu ja "normaalia ruokaa syövien" ystävien tai sukulaisten luona kyläily. Tämäkin pulma olisi varmasti täysin selvitettävissä, mutta minua turhauttaa kieltäytyä ruuasta ja pahoittaa kokin mieli. Asia varmasti tasoittuisi ajan kanssa, mutta vaatimattomana suomalaisena en haluaisi tehdä suunnatonta numeroa itsestäni ja ruokavaliostani.

Tämänkään tekstin avulla en päätynyt minkäänlaiseen lopputulokseen. Ehkä omalla kohdallani kaikkein toimivin ratkaisu on erään ystäväni valinta: kotiin ostetaan vain kasvipohjaista ruokaa, mutta mikäli kylässä tarjotaan maitoa tai kananmunaa sisältävää ruokaa, sitä voi maistaa – edes kohteliaisuudesta.

Hengähdys

Muutaman päivän hermoloman Helsingissä serkkutytön hoivissa ei olisi tarvinnut koskaan loppua. Kotiinpaluu kuitenkin tapahtui – pian on siis edessä muutto, työhaastattelu ja armoton pääsykokeisiinvalmistautumisrutistus. Nyt jännittää, se työhaastattelu nimittäin. Tapaaminen kun ei liene ihan normaaleimmasta päästä, kerron lisää jälkeenpäin.

Arki ei tunnu kuitenkaan yhtään niin pahalta kuin odotin. Äärettömän hauska duunikeikka eilen, mainiot "aamu"kahvittelut ja lounastelut hyvän toverin kanssa tänään pehmensivät paluutani kotikontujen stressiin ja myllytykseen. Takaraivossa tosin koko ajan painaa se totuus, että kohta on pakko vähän pyöritellä papereita vuokrasopimuksista kaikenmaailman hakemuksiin. Vihaan sitä touhua, mutta se hoituu vain tekemällä. Muuttopakkaaminen nyt menee onneksi terapiasta ja jopa liikunnasta.

Matkakuumeeni on niin kova, että se varmaan kohta muodostaa itselleen aineellisen olomuodon. Onneksi pääsen loppukeväästä reiluksi viikoksi Barcelonan auringon alle, sulomusiikin mekkaan Primavera Soundiin. Mikäli suinkin saan rahaa kasaan, lähden kenties jo huhtikuussa moikkaamaan erästäkin kaksilahkeista Islannin Bifröstiin keskelle ei-mitään. Haaveissani ainakin. Jos se suostuu ottamaan mut sinne, saatan hyppiä seinille (lue: tulivuorille) kaikesta siitä hienoudesta.

En tiedä ihan tarkalleen mikä tämän kirjoituksen tarkoitus oli. Ehkä halusin vain vähän purkaa tuntojani kirjaimiksi ruudulle. Ihan hyvä syy sekin. Tällä hetkellä on niin paljon pohdittavaa – muutoksia, tervetulotoivotuksia ja hyvästelyitä, että pieni mieli menee aivan sekaisin. Kenties fyysisen motivaationpuutokseni tilalle on tullut henkisen selvittelyn ja rauhoittumisen aika. Kuulostaa joltain new age -nössöilyltä, tiedän, mutta joskus sellainen on oltava. Ennen en antanut itseni rauhoittua lainkaan.

Jos nyt kuitenkin puhutaan vähän liikunnasta, tämänhetkiseen olotilaani sopisi varmaan jooga. Olen pohtinut kokeilemista taas pitkästä aikaa, sunnuntainahan sitä saa harrastaa Kuntoportilla. Enköhän varaa itselleni heti paikan.

Kuinka sinusta tuli noin saamaton

Olen joko tosi laiska tai aina kipeä.
Luulisin molempien pitävän paikkansa varsin hyvin.

Flunssa-aaltojen aiheuttama treenitauko on siivittänyt minut laiskuuteen. Kuntosali ei ole tullut tutuksi pitkään aikaan, jonkun kerran kävin vääntämässä crosstrainerilla, mutta sekään ei tuntunut hyvältä eikä kivalta. Aina, kun olen ollut menossa tunneille, on iskenyt työilta eteen. Mikä neuvoksi kun urheilu ei kiinnosta? No kevät.

Jokavuotisen keväthulluuteni sekä erään ystävän inspiroimana innostuin taas juoksemisesta. Matolla olen kipittänyt ennen salitreeniä tässä syksyn ja alkutsalven mittaan, mutta auringon hieman vilkuillessa pilvestään ja lämpötilojen noustessa nollan hujakoille, vetäisen tossut käpäliin ja rempaisen metsään. Huomaa kyllä, ettei oma juoksukunto ole entisensä kun on pitänyt tasoaan yllä lähinnä jumpalla ja salilla.

Ei silti huolta: Tiede-lehden mukaan jo 2-3 harjoituskertaa riittää kehittämään aloittelijan hapenottokykyä sen verran, että juokseminen tuntuu helpommalta. Luin ko. julkaisusta myös, että esimerkiksi huippu-uimarille voi olla vaikeaa juosta pitkiä lenkkejä, vaikka kunto olisi mitä parhain. Kroppa kun ei ole tottunut toisenlaiseen liikuntaan, joten juoksu tuntuu raskaalta ja hengittäminen hankalalta. Lohdullista.

Toisaalta, puolensa urheilulaiskuudessakin. Olen nimittäin siitä jääneen ajan (kun en ole ollut kipeä) käyttänyt musiikin tekemiseen, joka sattuu olemaan intohimoni. Lauluja on syntynyt pitkästä aikaa ja ai että miten hyvä mieli siitä on tullut.

Aion kyllä parantaa tapani ja jatkaa salilla voimailua. Se kun tekee hyvää myös laululihaksille.
Nauttikaa kevätauringosta, toivottaa vannoutunut auringonvihaaja. Ehkä olen pehmenemässä.

Keskiviikkona kevyesti (torstai on toivoa täynnä?)

En sitten lähtenytkään zumbaan eilen, vaikka lupasin. (Ylläri, olen laiskamato.)

Siinähän kävi niin, että säälittävän lyhyet yöunet tekivät tehtävänsä, nukahdin sohvalle ja olin lopulta niin poikki etten saanut lähdettyä. Sen sijaan presidenttitentin parissa virkistyttyäni ja zumbatunnilta myöhästyttyäni riehuin ihan tehokkaan kotijumpan merkeissä. Suosittelen moista, jos kotoa lähteminen tuntuu vaikealta ja lukaalissa on riittävästi tilaa.

Jumppa sisälsi mm.


X-hyppyjä
Kyykkyyn-ylös -pomppuja
Paikallaan juoksua


Linkkareita jumppapallon kanssa (niin, että vaihdetaan palloa aina keskellä käsistä jalkoihin ja toisin päin)
Vatsarutistuksia
Jalanheittoja (tähän tarvittiin poikaystävä apuun. Eli toimii niin, että toinen seisoo jalat jumppaajan pään molemmin puolin. Jumppari nostaa jalat ylös, jotta avustaja saa 'heiteltyä' niitä kohti maata. Huono selitys, mutta pirun hyvä liike. Ei muuten oo pakko olla poikaystävä, joku muukin kelpaa.)


Käsipainoilla hauiskääntöjä 
Käsipainoilla ranskalaisia punnerruksia
Käsipainoilla kylkiliikkeitä


Punnerruksia
Kyykkyjä
Pohjeliikkeitä (päkiöille nousua pohkeiden varassa ja staattista pitoa)


Loppuun venyttelyt

Näytti aivan varmasti täysin älyvapaalta ja kahelilta touhulta, mutta voin kertoa, että lämmin tuli.

Jospa sitä tänään pääsisi lämmittelemään itseään taas brasilian rytmeillä, nyt kun on tullut nukuttuakin niin kuin ihmisen pitäisi. Seuraavaksi kuitenkin tulista linssikeittoa. Jos tämä soppa ei lämmitä, on ulkona tosiaan helvetti jäätynyt. Pistän reseptin joskus, nyt on NÄLÄKÄ.

Killer weekends?

Hoh hoh ja hyvää tiistaita. Meikäläinen tässä aloittelee viikkoa taas puhtaalta pöydältä rankan viikonlopun jälkeen. Sattuneesta syystä se venähti maanantaihin saakka, olin nimittäin kannattamassa erästä nimeltämainitsematonta presidenttiehdokasta erään nimeltämainitsemattoman suomalaisen kulttibändin comeback-keikalla Helsingin jäähallissa. Ai että olikin kutvanaa, vaikka yöunet jäivät kovin lyhyiksi.

Miten se muuten aina menee niin, että viikonloppu on yhtä rälläämistä ja suunnatonta mässäilyä, maanantaina sitten aloitetaan urheilu tai dieetti uudelleen? Kauheasti puhutaan itsensä hemmottelusta rankan työ- tai kouluviikon jälkeen, mutta lopulta – onko kännääminen, järkyttävä kahden päivän ähky tai sisällä lorvaaminen lopulta kovin hemmottelevaa? Parasta viikonlopuissa on ainakin hyvien tyyppien näkeminen, mutta miksi pitää aina lähteä kapakkaan? Onko siellä nyt sitten jotenkin mukavaa? Liikaa populaa, oksentelevia mörkkejä ja jäätävä meteli.  

Muistan yhden kauhean hauskan talven, jolloin tavattiin kavereita ulkoilun merkeissä. Joskus käytiin luistelemassa, joskus pulkkamäessä, välillä vain kävelemässä ja jokusen kerran uskaltauduttiin hiihtämään murtsikkaa. Jos oli liian kylmä tai laiskotti, katsottiin leffoja. Selvinpäin. Se oli hillittömän hauskaa ja kunto pysyi valehtelematta hyvänä koko talven. Pitäisi tehdä moisesta taas perinne, meikä kun on ihan kuningashiihtäjä (not). Murtsikka on silti ihan maailman hauskinta touhua, ellei ole liian kylmä. 

Tänään vilukissa lähtee kuitenkin ZUMBAAMAAN, koska siellä on lämmin ja ihana meininki. Pakkanen unohtuu pyllyä keikuttaessa, takaan sen!

Note to skin: juo vettä, syö rasvaa

Talvi tekee iholle tepposet. Pakkasen paukkuessa naamaa kiristää, kuristaa ja pärstän joka ulokkeeseen nousee ikäviä finninmollukoita. Moinen luonnollisesti ärsyttää myös mieltä. Itsehän olen vähän laiska ihonhoitaja, naamapesu ja rasvaus riittää. En jaksa vatkata silmanympärysvoiteiden ja kasvovesien kanssa, joskus käytän kuorintaa tai teepuuöljyä. Aika normisettiä siis. 

Tietysti herkkäihoisen pitäisi olla huolellisempi, mutta mulla on kolme sanaa perushyvän ja kauniin ihon ylläpitämiseen: vesi, rasva ja uni. On ihan tutkittu juttu että riittävä vedenjuonti ja hyvien (ilmeisesti niiden huonojenkin) rasvahappojen saaminen sekä riittävä uni pitävät naaman nättinä. Niin muuten hehkuttavat luonnollisesti kaunishipiäiset julkimotkin. Kyllä minä sitä uskon. Myönnän, että ihon ulkoinen hoito on tärkeätä, mutta on niitä kauniita hipiöitä nähty ennenkin. Puhun nyt ajasta ekv – ennen kasvovettä. 

Anyway, tänään aloitin luonnollisen tieni nättiin ihoon. Muistutan itseäni jatkuvasti vedenjuonnista ja lisäsin kookosöljyä kaurapuuroni joukkoon. Meikäläisen ruokavaliossa nimittäin tuskin on riittävästi rasvaa, kasvispöperöt kun eivät pähkinöitä ja avokadoja lukuunottamatta ole kovin runsasrasvaisia. Riittävästi nukkuminen on tässä elämänrytmissä ja -tilanteessa haaste, tosin onnistunee, jos saan nukkua päivällä. (hymiö)

Lisäilen tähän myös päivän ruoat ja liikunnat. 

Safkailut tähän mennessä

Aamupala

Luomu kaurapuuroa, 1 tl kookosöljyä

Omena

Kuppi kahvia

Palanen Active Greens -luomuraakaruokapatukkaa

Välipala

Loput patukasta

Pieni kourallinen goji-marjoja

Ennen treeniä

Pala banaania

Alku jyväpala pestolla

Muutama rkl raejuustoa (1,5%)

Liikunta

Brazilian Rhythms 55 min (p.s. Ihana tunti!!)

Salilla:

Yläselkä taljassa 3 x 12 toistoa 17,5 kg

Hauiskääntö+rinnaltanosto 3 x 12 toistoa 8kg kahvakuulalla

Vatsalihakset puolipallolla 3 x max toistoa

Jalkojennostot painon kanssa 2 x 15 toistoa, viimeisen sarjan korvasin linkkareilla pallon kanssa

Vähän venyttelyä

Lisäksi hyötyliikuntana kävelyä ympäriinsä n. 30 min sekä siivousta.

Hirveä nälkä. Seuraavaksi siis suihkuun ja kokkaamaan, sitten voikin hyvällä omallatunnolla löllähtää sohvalle katsomaan Juttaa ja superdieettejä. 

Syitä, seurauksia ja tavoitteita vol. 1

Den första gången. Eiku. Ruotsi lienee nykyisin välttävää, vaikka siinä joskus koulussa pärjäsinkin.
Joka tapauksessa, ensimmäinen kirjoitus. Meinasin vähän perustella lukijakunnalle sekä itselleni, mihin oikein tarvitsen tällaista blogia.

Tosiaan, miksi blogi? Liikuntakärpänen puraisi minua kunnolla taas viime syksynä. Liityin paikallisen kuntoilutaivaan, Kuntoportin jäseneksi jo kesällä, mutta silloin en kovasti ehtinyt jumppailla. Syksyn juoksin enemmän tai vähemmän kiitettävästi zumbassa, crossfitissä ja kuntosalilla. Välillä jäi viikko, pari väliin flunssan tai hirmuisen koulutyöhopun vuoksi. Uudelleen aloittaminen oli aina hankalaa. Ennen joulunpyhiä treffasin crosstraineria – tuttavallisemmin Rossi-Raineri – päivittäin ja asustin salilla viikon. Joulun jälkeen olen viettänyt ruokajuhlaa varmaan tähän asti.

Hieman liioittelen, mutta kuntoiluni on ollut ihme vuoristorataa jo pidemmän aikaa. Innostun viikoksi, pariksi. Sitten tulee lenssu, kiire tai jotain muuta ja viikko hujahtaa helposti jumppaamatta. Haluaisin tehdä liikkumisesta taas turvallisen rutiinin varsin vähärutiiniseen elämääni. Samalla odottelen kunnon sekä hauiksen kasvamista ja vatsanahkan kiristymistä. Ulko- ja sisänäöllisiä tavoitteita on minullakin. Uskon, että asioiden ylös kirjoittaminen ja analysointi helpottaa liikkumisen rutinoimista ja antaa ehkä uusia ideoita toimintaan.

Pakko muuten kertoa – jouluaattona tokaisin veljeni vaimolle haluavani kokeilla kasvattaa lihasta. Olen tällä hetkellä varsin normaalikokoinen – en lihava enkä laiha, mutta löysää löytyy kyllä mahasta ja muualta. Toisaalta taas hauikseni on jo ihan kunnioitettavan kokoinen reilu 160-senttisen pienen tytön palaksi. Haluan vaihtaa lisää rasvamassaa lihakseen ja saada joskus näkyvät vatsalihakset. Pyrin myös hiljalleen täysin vegaaniseen ruokavalioon (tällä hetkellä vielä lakto-ovo, koko ajan vähennän eläinkunnan tuotteita), joten kiinnostaa kuinka kasvismatsku toimii kuntoilijan ruokavaliona – superfoodeja unohtamatta.