Jumien karkoitusoperaatio

Nyt, rakkaat lukijatoverit, tarvitsen apuanne ja niksejänne treenijumien karkoitukseen.

Minulla menee jokaisen treenin jälkeen vähintään pohkeet, yleensä myös selkä ja vuorotellen mikä tahansa muu lihasryhmä jumiin. Seuraavan päivän urheilu tehdään hampat irvessä ja paikat ovat taas  entistäkin kipeämmät – puhumattakaan siitä että kävelen kaksi päivää kuin jalkani olisivat tönkkösuolatut muikut. Tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta venyttelystä, saunasta ja kaksilahkeisystävän pakottamisesta hieromaan mun kipeitä lihaksiani huolimatta. Nyt siis vinkkejä kehiin! Nostatteko jalat ylös? Vedättekö magnesiumia? Venyttelettekö koko loppuillan? Jotain muuta?

Itse olen kokeillut noita kaikkia, mutta teho ei ole ainakaan vielä kummoisempi. Venyttely helpottaa hetkeksi, jalkojen ylös nostaminen on muuten vaan kivaa ja magnesium - jos ei muuta, antaa hyvän yöunen.

Macaa alkuperäisessä muodossaan. Kuva: www.superfoodit.com

Seuraava kokeiluni on Maca- juuresta tehty jauhe, joka lupailee huikeaa ravintoarvoa, stressinlievitystä ja urheilukestävyyden lisäämistä. Eikös tuo kestävyyden lisääminen voisi tarkoittaa myös palautumisen nopeutumista? (Iloinen yllätys itselleni myös se, että Maca voi lähteiden mukaan lievittää kilpirauhasvaivoja, itse kun kärsin vajaatoiminnasta.) Tietoa Macasta löydät täältä. Pidän kokeiluani yllä ja kertoilen sitten, auttoiko pulveri lihasjumeihin.

Sillä välin, vinkkejä kehiin.

Energiaa! Keppijumppaa! Zumbaaruokaakaikkee!

Repsahdukset ovat mennyttä ja muinaista aikaa, taas puhuvat kaunista kieltänsä liike ja puhdas ravinto. 

Ehkä viime viikon viineilyt ja herkuttelut peräti lisäsivät intoa – jopa liiallisuuksiin asti. Innostuin kokeilemaan ruokapäiväkirjaa ja näppäränä tyttönä lykkäsin kaikki syömäni ravinnot kalorilaskuriin saakka. Sinänsä ihan tervettä tajuta suunnilleen paljonko kuluttaa ja syö, mutta samantien pistin syömiseni niin tarkkaan syyniin, että piti jo toppuutella itseään: "Katariina, sä syöt ihan terveellisesti ja sopivia määriä – ei, et syö liikaa hiilareita kun liikut paljon.. jne." Kaloreiden laskeminen jäänee siis pannaan vähäksi aikaa, jatkukoon rento hyvinsyöminen. (Menneisyydestä nimittäin löytyy surullinen syömishäiriötausta, niihin aikoihin en tykkäisi palata.)

Jumppaustsemppauksesta olen kuitenkin mielissäni. Sunnuntaina riipaisin juoksumatolla harjoitusta Cooperin testiä varten ja salin puolella treeniä oman kehon painolla. Eilen tuttuun tapaan zumbailtiin ja kokelinpa myös Toning-tuntia. Toningissa meno oli mukavan reipas, joskin olisin ehkä kaivannut hitusen suurempaa vastusta joihinkin lihaskunto-osuuksiin. Kilon painot eivät aivan riittäneet tuomaan mukavia polttoja lihasmassaani. Hauikset teinkin kolmen kilon painoilla – se myös tuntui. Ehdottomasti suuntaan uudelleen, puolen tunnin pyrähdykset sekä zumbailua, että lihaksikkaampaa kiinteytystä muodostivat hyvän kombon.

Tänäänkin on ollut kokeilupäivä, kun toverini Erja houkutteli minut Energy- ja Vahva selkä -puolituntisille. Energy tarjosi juuri sitä, mitä jo nimikin lupailee: energistä ja sykettä nostattavaa jumppaa. Ensimmäisten kappaleiden jälkeen taisin jo hikoilla kuin possu, mutta jaksoin kuin jaksoinkin aerobisen haasteen loppuun saakka. Itse olen enemmän tanssillisten tuntien kuin perusaerobicin ystävä, joten siinä mielessä Energy häviää esim. Zumballe. Hauskaa oli ja hiki tuli joka tapauksessa, eli vallankin kelpo tunti. 

Vahva selkä oli minulle – nuoruudesta saakka selkäongelmaiselle – mainio tunti. Kevyempien keppijumppaosioiden ja rankempien lihaskuntojen yhdistely teki tunnista sopivan raskaan, mutta syketunnin jälkeen rauhoittavan, vaikka puolessa välissä tuntia puhjennut allergiakohtaus verotti omaa toimintakykyä hieman. Onneksi kestin senkin tunnin loppuun pärskien ja silmät vuotaen, nyt olen onnellisesti saanut allergianappia naamariin ja päässyt kotiin ihanien salaattiatrioiden äärelle. (Onneksi en ole laihduttaja, en pystyisi siihen ollessani näinkin ilmiömäinen kokki.)

Pysytään terveinä!

Kilometriteksti repsahduksista ja tekosyistä

Onneksi olen edes tyylikäs.
kuva: ladonnadelvino.com

Repsahdus, perkeles. 

Myönnettävähän se on: mättö- ja viinilakko katkesi onnettomasti oman ajatuskiemurtelun aiheuttamaan pohteeseen: "Onko moisessa kieltäytymisessä mitään järkeä?" Kuten yleensä, onnistuin ylipuhumaan itseni ja tulin tulokseen, että kieltäytyminen on vain itsensä rajoittamista. Torstaina Korjaus: keskiviikkona join siis viiniä. Perjantainakin join vähän viiniä. Eilen herkuttelin ja löhöilin. Nyt on paha mieli ja kroppa (lue: maha) ihan sekaisin.

Perjantaina oli kyllä oikein hauskaa, Vakiopaineessa kuunneltiin ensin Lajitovereita, sitten siirryttiin Lutakkoon ja Kauko Röyhkän pariin. Aivan mainioita molemmat keikat. Eilen katselimme leffaa ja pelailimme Tekkeniä porukalla, hauskaa sekin siis – vaikka sipsien syöminen turhaa olikin. Torstain Keskiviikon hauskuudesta en ole ihan niin varma. Taas tuli muistettua, että vaikka pidän viinistä kovasti, inhoan olotilaa, jonka liiallinen lipittäminen saa aikaan.

Tänään on laiskottanut, kiukuttanut ja tuskastuttanut kaikki. Paitsi väsymys ja ärtymys, myös yhtäkkiä tupsahtaneet iho-ongelmat lienevät seurausta äkillisestä epäterveellisyyspuuskastani. Ymmärtäisin oman toimintani, mikäli ihan oikeasti nauttisin esimerkiksi humalatilasta tai roskaruoasta. Mutta kun en tykkää, en nauti. Nyt lienee taas siis itsetutkiskelun paikka - syitä epäterveellisille elämäntavoille. Täytyy sukeltaa syvälle ja kaivaa tekosyyt juurineen pihalle.

Tekosyy no. 1 
Viini on boheemin ravinto

Tietyllä tavalla viehätyn ajatuksesta boheemista taiteilijaelämästä; päivärytmi nurinpäin, punaviiniä kuluu samaan tahtiin kuin oman kulttuurituotoksen kirvoittamia kyyneleitä, rahaa ei ole, koska taiteilija saa sielunravintonsa kurjuudesta (ja on käyttänyt kaikki rahansa siihen punkkuun)... jne. Itsekin hairahdan moiseen käyttäytymiseen inspiraationlähteenä toisinaan. Ainoa, varsin paradoksaalinen ongelma on se, että moinen tyyli on silkka yleistys, enkä henkilökohtaisesti usko sen tekevän ketään pidemmän päälle onnelliseksi, eikä tuollainen kirvoita inspiksiäkään kummemmin kuin jokin muu keino. Tekosyy kumottu.

Tekosyy no. 2
Sosiaalinen baaripörriäinen

Minulla on hauskanpitäjän imago. Tykkään kapakkakulttuurista ja juhlimisesta. Väite: "Jos en juo kekkereissä, minua pidetään yhtäkkiä tylsänä. Pian en saa kutsua mihinkään juhliin."
Tämä on harhaluulo ja ihan täyttä skeidaa, näkeehän sen. Minulta löytyy esim. absolutistiystäviä tai sellaisia, jotka juovat vain yhden maun vuoksi ja bailaavat samaan tahtiin kuin känniset kaverit. Eikä seuraavana aamuna ole krapulaa. Nämä tyypit myös kutsutaan kekkereihin kuten muutkin. En usko, että minusta pidetään vain siksi, koska jaksan bailata. Tekosyy kumottu.

Tekosyy no. 3
Tiukkapipo ei mässää

Monet pitävät kovin terveellisesti syöviä ja liikunnallisia ihmisiä helposti tiukkapipoina, jotka eivät suvaitse minkäänlaista herkuttelua. Itsekin sorrun moiseen aika usein, enkä todellakaan halua profiloitua tiukistelevaksi mutrunaamaksi, joka katsoo herkuttelijoita nenänvarttaan pitkin. Totta kai minä pidän hyvästä ruuasta ja – kuten jo miljoonaan kertaan mainittua – viinistä.
Siltikään karkkipussi ja kahdeksan siideriä eivät vastaa käsitystäni herkuttelusta. Pidän niitä turhina. Minulle herkkuja ovat hyvin tehty, juhlavampi kunnon ruoka, luomulakritsi tai laadukas raakasuklaa. Niin ällöttävän teennäiseltä kuin moinen kuulostaakin, se on minun makutottumukseni. Nykyään mässäilyä korostetaan jopa röyhkeästi nautintona, koska purilaiset ja sokeripommit pitää saada myytyä. Siihen on todella helppo mennä mukaan, niin minullekin on käynyt. (Enkä tässä nyt tarkoita, että karkkipusseista nauttivat olisivat aivopestyjä lampaita. Minä olen ollut.) Tekosyy kumottu.

Tekstistä tuli nyt jo niin pitkä, että taidan jatkaa tekosyiden puintia myöhemmin. Seuraavaksi suuntaan kumoamaan morkkistani salille, mikäli kroppa antaa myöten. Sitten syön seitanpaistia, salaattia ja valkosipuliperunaporkkanoita.

Hönön tytön hönöpäivä

Trololo Man – Trololo Song

Koko päivä yhtä trololoa! Kuuppa kumisee onttouttaan viikonlopun mittaisen kuoroleirin jäljiltä. Oma blondius tuli todistettua paitsi leirillä, myös sen jälkitiloissa arkielämässä. Onneksi aina ei tarvitse olla parhaimmillaan – kun on antanut kaikkensa sävelkuluille ja yhteissoinnille, voi palautua päivän, pari.

Koska tänään mikään järkevä ajatustyö ei sujunut, nukuin päiväunet eli yhden tapaamisen ohi. Heräsin kuitenkin ajoissa ehtiäkseni Zumbaksi lopulta vaihtuneelle alunperin Step-tunnille ja Coreen. Erittäin hyvä valinta, sain purettua ylitsepursuavaa, valjastamatonta energiaani oikein lahjakkaasti ja nyt sekä vatsa- että jalkalihakset kiittävät.

Core-tunnin jälkeen tallustin tavalliseen tapaan muina naisina pukuhuoneeseen, kunnes huomasin jotain kummallista. Oikeaan käpälääni oli jäänyt viiden kilon levypaino, jonka olin ilmeisesti autuaasti ottamassa mukaan kotiin. Nöyränä tyttönä hiippailinkin viemään punnuksen takaisin ennen seuraavan tunnin alkua.

Uskallan osittain syyttää tämänpäiväistä tahatonta kahvittomuttani. En ole saanut päivittäistä kofeiininarkkiannostani täyteen, että pystyisin keskittymään kunnolla. Huomenna sitten, pistin elämän risaiseksi, homman isolleen, ranttaliksi, kolikot tiskiin jne. ja ostin peräti kaksi pakettia sumppia. Meidän kommuunilukaalissamme moinen määrä kestää arviolta kaksi päivää.

Päivän ravitsemuksessa ei ole suurempaa riemuittavaa, aamupalana/lounaana toimi porkkanoilla ja sipulilla jalostettu vegaaninen hernesoppa ja "kaikkea mitä kaapista löytyy" (eli salaattia, marjoja, kuivahedelmiä ja inkivääriä) -smoothie. Tykönä ruisleipää. Treenin jälkeen haukkasin seitan-sipuli-porkkanamössöä, ruisleipää valkosipuliöljyllä ja ystävän tuomia kuivahedelmiä. Huomaa, että on kuun loppu, kun tyhjentelen kaappeja ja kelpuutan kaiken, mikä ei vauraasen alkukuun aikaan kelpaisi.

Nyt kuitenkin toivottelen kauniit unet ja lähden sänkyyn mötköttämään ja etsimään unta. Jos moinen ei löydy, killitän varmaan jotain hömppää koko yön näyttäen koko lailla samalta kuin tänään muutenkin: