Ehkä viime viikon viineilyt ja herkuttelut peräti lisäsivät intoa – jopa liiallisuuksiin asti. Innostuin kokeilemaan ruokapäiväkirjaa ja näppäränä tyttönä lykkäsin kaikki syömäni ravinnot kalorilaskuriin saakka. Sinänsä ihan tervettä tajuta suunnilleen paljonko kuluttaa ja syö, mutta samantien pistin syömiseni niin tarkkaan syyniin, että piti jo toppuutella itseään: "Katariina, sä syöt ihan terveellisesti ja sopivia määriä – ei, et syö liikaa hiilareita kun liikut paljon.. jne." Kaloreiden laskeminen jäänee siis pannaan vähäksi aikaa, jatkukoon rento hyvinsyöminen. (Menneisyydestä nimittäin löytyy surullinen syömishäiriötausta, niihin aikoihin en tykkäisi palata.)
Jumppaustsemppauksesta olen kuitenkin mielissäni. Sunnuntaina riipaisin juoksumatolla harjoitusta Cooperin testiä varten ja salin puolella treeniä oman kehon painolla. Eilen tuttuun tapaan zumbailtiin ja kokelinpa myös Toning-tuntia. Toningissa meno oli mukavan reipas, joskin olisin ehkä kaivannut hitusen suurempaa vastusta joihinkin lihaskunto-osuuksiin. Kilon painot eivät aivan riittäneet tuomaan mukavia polttoja lihasmassaani. Hauikset teinkin kolmen kilon painoilla – se myös tuntui. Ehdottomasti suuntaan uudelleen, puolen tunnin pyrähdykset sekä zumbailua, että lihaksikkaampaa kiinteytystä muodostivat hyvän kombon.
Tänäänkin on ollut kokeilupäivä, kun toverini Erja houkutteli minut Energy- ja Vahva selkä -puolituntisille. Energy tarjosi juuri sitä, mitä jo nimikin lupailee: energistä ja sykettä nostattavaa jumppaa. Ensimmäisten kappaleiden jälkeen taisin jo hikoilla kuin possu, mutta jaksoin kuin jaksoinkin aerobisen haasteen loppuun saakka. Itse olen enemmän tanssillisten tuntien kuin perusaerobicin ystävä, joten siinä mielessä Energy häviää esim. Zumballe. Hauskaa oli ja hiki tuli joka tapauksessa, eli vallankin kelpo tunti.
Vahva selkä oli minulle – nuoruudesta saakka selkäongelmaiselle – mainio tunti. Kevyempien keppijumppaosioiden ja rankempien lihaskuntojen yhdistely teki tunnista sopivan raskaan, mutta syketunnin jälkeen rauhoittavan, vaikka puolessa välissä tuntia puhjennut allergiakohtaus verotti omaa toimintakykyä hieman. Onneksi kestin senkin tunnin loppuun pärskien ja silmät vuotaen, nyt olen onnellisesti saanut allergianappia naamariin ja päässyt kotiin ihanien salaattiatrioiden äärelle. (Onneksi en ole laihduttaja, en pystyisi siihen ollessani näinkin ilmiömäinen kokki.)
Pysytään terveinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti