"Lasi punaviiniä ja kaksi palaa tummaa suklaata"

Varoitus, tämä on jonkinasteisen hedonistin, ehdottoman elämästä nauttijan vuodatus.

Tuossa taannoin ihmettelin tekstissäni sitä, miksi pitää lähteä viikonloppuna ördäämään. Sehän on typerää. Alkoholinkäyttö, mikäli tarkoittaa useampaa kuin yhtä viinilasillista ruuan kanssa on yleensäkin otaksuttu typeräksi käytökseksi, kuten myös tupakanpoltto. Varsinkin jos yrittää olla itsestään hyvää huolta pitävä ihminen, on ehdottomasti tajuttava, ettei viinaa saa juoda ja syöpäkääryleet on heitettävä roskiin. Myös suola, sokeri ja kova rasva on syytä unohtaa, ne tappavat ihmisen.

Kysyn vaan, kumpi on pahempaa, omasta kehostaan ja terveydestään piittaamattomuus vai ihmisten itsemääräämisoikeutta rajoittamaan pyrkivä, holhoava terveysterrorismi? En osaa päättää, mutta tiedän ainakin sen, että suurin osa aikuisista ihmisistä kykenee päättämään itse, haluaako juoda tai polttaa ja jokainen on nykypäivän infotulvan keskellä varmasti tietoinen ko. aineiden haittapuolista. Pointtini tässä tekstissä on siis se, että kohtuuton kohtuudesta kohkaaminen pitäisi lopettaa. Se vaan ärsyttää enemmän: kiusallanikaan en lähde tuohon lasi viiniä, pala suklaata -linjalle, koska kapinoin ylenpalttista terveysterrorismia vastaan.

Toki myönnän, etten minäkään tässä asiassa ihan puhtoinen ole. Jos innostun vaikkapa superfoodeista, haluaisin kertoa niistä heti koko maailmalle. En kuitenkaan yleensä oleta, että koko maailmaa kiinnostaa intoutumiseni. Haluan kiinnittää reilusti huomiota siihen, mitä syön, kuinka liikun ja millaiset elämäntapani yleensä ovat. Joskus, oikeastaan aika usein, huolestun opiskelijaelämän villin bailauksen vaikutuksista kroppaani, mutten tee siitä elämäni suurinta numeroa.

Myönnän tykkääväni viinistä ja juovani sitä varmasti jonkun mielestä liikaa. Tykkään myös suklaasta ja joku olisi varmasti sitä mieltä, että syön sitä aivan liiaksi. Olen kuitenkin varsin tietoinen omista valinnoistani ja hyväksyn niiden hyvät ja huonot puolet. Siksi, vilpittömästi, pyydän, lopettakaa se terveysterrorismi.

Toissapäivänä jumppasin, eilen join viiniä, tänään söin lakritsia, huomenna menen taas jumppaan. Hyvä kiertokulku minusta.

Killer weekends?

Hoh hoh ja hyvää tiistaita. Meikäläinen tässä aloittelee viikkoa taas puhtaalta pöydältä rankan viikonlopun jälkeen. Sattuneesta syystä se venähti maanantaihin saakka, olin nimittäin kannattamassa erästä nimeltämainitsematonta presidenttiehdokasta erään nimeltämainitsemattoman suomalaisen kulttibändin comeback-keikalla Helsingin jäähallissa. Ai että olikin kutvanaa, vaikka yöunet jäivät kovin lyhyiksi.

Miten se muuten aina menee niin, että viikonloppu on yhtä rälläämistä ja suunnatonta mässäilyä, maanantaina sitten aloitetaan urheilu tai dieetti uudelleen? Kauheasti puhutaan itsensä hemmottelusta rankan työ- tai kouluviikon jälkeen, mutta lopulta – onko kännääminen, järkyttävä kahden päivän ähky tai sisällä lorvaaminen lopulta kovin hemmottelevaa? Parasta viikonlopuissa on ainakin hyvien tyyppien näkeminen, mutta miksi pitää aina lähteä kapakkaan? Onko siellä nyt sitten jotenkin mukavaa? Liikaa populaa, oksentelevia mörkkejä ja jäätävä meteli.  

Muistan yhden kauhean hauskan talven, jolloin tavattiin kavereita ulkoilun merkeissä. Joskus käytiin luistelemassa, joskus pulkkamäessä, välillä vain kävelemässä ja jokusen kerran uskaltauduttiin hiihtämään murtsikkaa. Jos oli liian kylmä tai laiskotti, katsottiin leffoja. Selvinpäin. Se oli hillittömän hauskaa ja kunto pysyi valehtelematta hyvänä koko talven. Pitäisi tehdä moisesta taas perinne, meikä kun on ihan kuningashiihtäjä (not). Murtsikka on silti ihan maailman hauskinta touhua, ellei ole liian kylmä. 

Tänään vilukissa lähtee kuitenkin ZUMBAAMAAN, koska siellä on lämmin ja ihana meininki. Pakkanen unohtuu pyllyä keikuttaessa, takaan sen!