J. Karjalainen, tarinankertoja ja Suomi-kantrin maestro on ollut yksi suosikeistani jo lapsesta asti. Muistan, kun pikkunassikkana laulettiin Telepatiaa "Tähtilampun aaaaa-lllla!!" tai Villejä lupiineja, joka tietenkin oman isoveljen nimen mukaisesti lausuttiin "Ville ja lupiineja". Laura Häkkisen silmät taas oli kaikessa surullisuudessaan ja traagisuudessaan suorastaan hypnoottisen lumoava.
20.11. Karjalaiselta on ilmestynyt uusi levy: Sinulle, Sofia, jota en harmikseni ole ehtinyt vielä kokonaan kuunnella. Yksi kappale, levyn ensimmäinen sinkkubiisi Stindebinde on kuitenkin syöpynyt alitajuntaani ikuisiksi ajoiksi. Karjalainen itse kertoi taannoin Bassoradion haastattelussa, että joku fani oli kauniisti kuvaillut kappaletta: "Karjalainen näyttää meille pienen elokuvan". Niin tosiaan tekee. Kappaleen säkeistöt ovat kuin kohtauksia elokuvasta: kun laittaa silmänsä kiinni, näkee henkilöt tarinassa ja kokee laulajan tunteet. Kokeilkaapa itse.
Näillä meiningeillä pikkulauantaikin tuntuu ihanalta kuin se aito oikea lördag. Lupaan kuunnella koko levyn vielä, koska tää on niin mahtava. Onneksi Karjalainen tulee maaliskuussa, 31.3. Jyväskylään Lutakkoon, niin pääsee kuuntelemaan tätä hienoutta ihan livenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti