Varoitus, tämä on jonkinasteisen hedonistin, ehdottoman elämästä nauttijan vuodatus.
Tuossa taannoin ihmettelin tekstissäni sitä, miksi pitää lähteä viikonloppuna ördäämään. Sehän on typerää. Alkoholinkäyttö, mikäli tarkoittaa useampaa kuin yhtä viinilasillista ruuan kanssa on yleensäkin otaksuttu typeräksi käytökseksi, kuten myös tupakanpoltto. Varsinkin jos yrittää olla itsestään hyvää huolta pitävä ihminen, on ehdottomasti tajuttava, ettei viinaa saa juoda ja syöpäkääryleet on heitettävä roskiin. Myös suola, sokeri ja kova rasva on syytä unohtaa, ne tappavat ihmisen.
Kysyn vaan, kumpi on pahempaa, omasta kehostaan ja terveydestään piittaamattomuus vai ihmisten itsemääräämisoikeutta rajoittamaan pyrkivä, holhoava terveysterrorismi? En osaa päättää, mutta tiedän ainakin sen, että suurin osa aikuisista ihmisistä kykenee päättämään itse, haluaako juoda tai polttaa ja jokainen on nykypäivän infotulvan keskellä varmasti tietoinen ko. aineiden haittapuolista. Pointtini tässä tekstissä on siis se, että kohtuuton kohtuudesta kohkaaminen pitäisi lopettaa. Se vaan ärsyttää enemmän: kiusallanikaan en lähde tuohon lasi viiniä, pala suklaata -linjalle, koska kapinoin ylenpalttista terveysterrorismia vastaan.
Toki myönnän, etten minäkään tässä asiassa ihan puhtoinen ole. Jos innostun vaikkapa superfoodeista, haluaisin kertoa niistä heti koko maailmalle. En kuitenkaan yleensä oleta, että koko maailmaa kiinnostaa intoutumiseni. Haluan kiinnittää reilusti huomiota siihen, mitä syön, kuinka liikun ja millaiset elämäntapani yleensä ovat. Joskus, oikeastaan aika usein, huolestun opiskelijaelämän villin bailauksen vaikutuksista kroppaani, mutten tee siitä elämäni suurinta numeroa.
Myönnän tykkääväni viinistä ja juovani sitä varmasti jonkun mielestä liikaa. Tykkään myös suklaasta ja joku olisi varmasti sitä mieltä, että syön sitä aivan liiaksi. Olen kuitenkin varsin tietoinen omista valinnoistani ja hyväksyn niiden hyvät ja huonot puolet. Siksi, vilpittömästi, pyydän, lopettakaa se terveysterrorismi.
Toissapäivänä jumppasin, eilen join viiniä, tänään söin lakritsia, huomenna menen taas jumppaan. Hyvä kiertokulku minusta.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
torstai 8. maaliskuuta 2012
BodyShape, mikä ihana tekosyiden kumoaja
Aurinkoista naistenpäivää jokaiselle naiselle!
Selviydyttyäni (puoliksi) viime viikkojen järkyttävästä flunssaputkesta heräsin. Nimittäin siihen, miksi en ole edes yrittänyt urheilla hetkeen. Toki olen toiminut järkevästi jättäytyessäni jumpista silloin, kun nokka on niin tukossa, että hengittäminen ei suju tai kun päänsärky tuntuu kahdeksalta katujyrältä kallonpohjalla.
Eilen illalla energiatasoni olivat kuitenkin loksahtaneet mukavasti kohdilleen, joten suuntasin kohti Kuntoporttia ja Päivin vetämään hurjaa BodyShapea.
Minulla ei ollut etukäteen käsitystä tunnista netin tuntikuvauksen lisäksi. Pilateksessa ja Fitballissa aiemmin käyneenä tiesin kyllä Päivin olevan rautainen ohjaaja, joka ei turhia himmaile kun ollaan tultu urheilemaan. Ei siis himmailtu tälläkään kertaa – ja sen kyllä tuntee. Hiki virtasi jo lämmittelyn aikana, enkä välttynyt lihasten holtittomalta vapinalta varmaankaan missään liikkeessä. Onnekseni ohjaaja totesi sen olevan vain hyvä merkki – kipu kertoo siitä, että on tehnyt jotain.
Tämänpäiväisen naistenpäivän kunniaksi eilinen tunti keskittyi pääasiassa pakaroihin, reisiin sekä keskivartaloon, pääsipä jokunen ojentajaliikekin sarjoihin mukaan. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että satuin kokeilemaan BodyShapea ensimmäistä kertaa juuri näihin lihasryhmiin keskittyvälle tunnille; reidet, pakarat ja maha kun tuntuvat olevan kaikkein ongelmallisimpia paikkoja ainakin rasvan kertymisen suhteen.
Seikka, josta yllätyn lihaskuntotunneilla kerta toisensa jälkeen, on se, miten pienillä liikkeillä saa aikaan uskomattoman tehon. Esimerkiksi eilisen sisäreisiliikkeessä ei kovinkaan paljoa heiluttu, vaan keskityttiin liikkeen tekemiseen rauhallisesti. Viimeiset toistot reisiliikkeistä olivatkin eilen jo täyttä tuskaa. Monesti ainakin itse sorrun turhanpäiväiseen riuhtomiseen, joka ei lopulta olekaan yhtä tehokasta kuin rauhallinen ja keskittynyt toiminta.
Voin rehellisesti sanoa BodyShapen olevan juuri täydellinen tunti minulle. Yleensä luulen, etten pidä kovasta rääkistä, mutta totuus on, ettei itsekurini monestikaan riitä sellaiseen. Olen äärimmäisen mukavuudenhaluinen, mutta kaipaisin silti vahvempaa vartaloa. Siksi moinen rankka, mutta kohtuullisen hidastempoinen ja pitkäjänteiseen harjoitteluun keskittyvä tunti palvelee mainiosti tarkoituksiani. Aion tehdä BodyShapesta rutiinin.
Selviydyttyäni (puoliksi) viime viikkojen järkyttävästä flunssaputkesta heräsin. Nimittäin siihen, miksi en ole edes yrittänyt urheilla hetkeen. Toki olen toiminut järkevästi jättäytyessäni jumpista silloin, kun nokka on niin tukossa, että hengittäminen ei suju tai kun päänsärky tuntuu kahdeksalta katujyrältä kallonpohjalla.
Eilen illalla energiatasoni olivat kuitenkin loksahtaneet mukavasti kohdilleen, joten suuntasin kohti Kuntoporttia ja Päivin vetämään hurjaa BodyShapea.
"Kehon päälihasryhmiä vahvistava ja kiinteyttävä lihaskuntotunti, joka sisältää lyhyen ja vauhdikkaan lämmittelyn." (kopioitu Kuntoportin sivuilta)
Minulla ei ollut etukäteen käsitystä tunnista netin tuntikuvauksen lisäksi. Pilateksessa ja Fitballissa aiemmin käyneenä tiesin kyllä Päivin olevan rautainen ohjaaja, joka ei turhia himmaile kun ollaan tultu urheilemaan. Ei siis himmailtu tälläkään kertaa – ja sen kyllä tuntee. Hiki virtasi jo lämmittelyn aikana, enkä välttynyt lihasten holtittomalta vapinalta varmaankaan missään liikkeessä. Onnekseni ohjaaja totesi sen olevan vain hyvä merkki – kipu kertoo siitä, että on tehnyt jotain.
Tämänpäiväisen naistenpäivän kunniaksi eilinen tunti keskittyi pääasiassa pakaroihin, reisiin sekä keskivartaloon, pääsipä jokunen ojentajaliikekin sarjoihin mukaan. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että satuin kokeilemaan BodyShapea ensimmäistä kertaa juuri näihin lihasryhmiin keskittyvälle tunnille; reidet, pakarat ja maha kun tuntuvat olevan kaikkein ongelmallisimpia paikkoja ainakin rasvan kertymisen suhteen.
Seikka, josta yllätyn lihaskuntotunneilla kerta toisensa jälkeen, on se, miten pienillä liikkeillä saa aikaan uskomattoman tehon. Esimerkiksi eilisen sisäreisiliikkeessä ei kovinkaan paljoa heiluttu, vaan keskityttiin liikkeen tekemiseen rauhallisesti. Viimeiset toistot reisiliikkeistä olivatkin eilen jo täyttä tuskaa. Monesti ainakin itse sorrun turhanpäiväiseen riuhtomiseen, joka ei lopulta olekaan yhtä tehokasta kuin rauhallinen ja keskittynyt toiminta.
Voin rehellisesti sanoa BodyShapen olevan juuri täydellinen tunti minulle. Yleensä luulen, etten pidä kovasta rääkistä, mutta totuus on, ettei itsekurini monestikaan riitä sellaiseen. Olen äärimmäisen mukavuudenhaluinen, mutta kaipaisin silti vahvempaa vartaloa. Siksi moinen rankka, mutta kohtuullisen hidastempoinen ja pitkäjänteiseen harjoitteluun keskittyvä tunti palvelee mainiosti tarkoituksiani. Aion tehdä BodyShapesta rutiinin.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Ollako vai eikö olla – vegaani?
Vegaanius kiinnostaa monia, sekä hyvässä että pahassa. Jokainen ruokansa alkuperää eettisestä näkökulmasta miettivä on varmasti joskus vähintään leikitellyt ajatuksella vegaaniudesta, ellei ryhtynyt sellaiseksi. Allekirjoittanut käy jatkuvaa eipäs-juupas -väittelyä itsensä kanssa siitä, pitäisikö luomumaitotuotteet ja -kananmunat sekä toisinaan vierailukalan salliva joustava pescovegetarismi vaihtaa pelkkään kasvisruokaan. Moni vegaaniystäväni kertoo vegevalioon siirtymisen parantaneen sekä oloa että eettistä taakkaa hartioilla. En epäile sitä yhtään.
Olen kokeillut tiukkaa veganismia useamman kerran ja syynännyt kaikki ostokseni ruoasta kosmetiikkaan. Se oli aluksi äärimmäisen kiinnostavaa ja korkean motivaation vuoksi jopa helppoa. Myöhemmin syyniin tottui. Kuitenkin helposti huonoa omaatuntoa aika lailla mistä tahansa potevana ihmisenä koin sen tunnepuolella kovin vaikeaksi toteuttaa. Vaikka täydellinen kasvipohjaisuus tekee vegaaniruuan eläinoikeuksien kannalta eettiseksi, mieleeni nousi monia kysymyksiä lähiruoasta ja pitkistä kuljetusmatkoista, soijatuotteiden käsittelystä sekä ruokavalion sopivuudesta sairastamani kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa.
En tiedä olenko turhan epäluuloinen, mutta tarkastellessani soijajuoman, tuttavallisemmin soijamaidon tuoteselostetta, herää pikkiriikkinen epäilys. Mitä on trikalsiumsitraatti ja miksi tässä on näin vähän soijaa? En ole vieläkään saanut selville, kumpi on lopulta terveellisempää – vähärasvainen ja kolesteroliton soijajuoma vai tavallinen, rasvaton luomumaito. Olen lukenut monta tutkimusta maitotuotteista, sekä puolesta että vastaan. Kiinnostavaa, että maissa, joissa käytetään eniten maitotuotteita, osteoporoosia sairastavia on myös eniten.
Yhtenä varsin yleisenä syynä vegaanielämän hankaluuteen on matkustelu ja "normaalia ruokaa syövien" ystävien tai sukulaisten luona kyläily. Tämäkin pulma olisi varmasti täysin selvitettävissä, mutta minua turhauttaa kieltäytyä ruuasta ja pahoittaa kokin mieli. Asia varmasti tasoittuisi ajan kanssa, mutta vaatimattomana suomalaisena en haluaisi tehdä suunnatonta numeroa itsestäni ja ruokavaliostani.
Tämänkään tekstin avulla en päätynyt minkäänlaiseen lopputulokseen. Ehkä omalla kohdallani kaikkein toimivin ratkaisu on erään ystäväni valinta: kotiin ostetaan vain kasvipohjaista ruokaa, mutta mikäli kylässä tarjotaan maitoa tai kananmunaa sisältävää ruokaa, sitä voi maistaa – edes kohteliaisuudesta.
Olen kokeillut tiukkaa veganismia useamman kerran ja syynännyt kaikki ostokseni ruoasta kosmetiikkaan. Se oli aluksi äärimmäisen kiinnostavaa ja korkean motivaation vuoksi jopa helppoa. Myöhemmin syyniin tottui. Kuitenkin helposti huonoa omaatuntoa aika lailla mistä tahansa potevana ihmisenä koin sen tunnepuolella kovin vaikeaksi toteuttaa. Vaikka täydellinen kasvipohjaisuus tekee vegaaniruuan eläinoikeuksien kannalta eettiseksi, mieleeni nousi monia kysymyksiä lähiruoasta ja pitkistä kuljetusmatkoista, soijatuotteiden käsittelystä sekä ruokavalion sopivuudesta sairastamani kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa.
En tiedä olenko turhan epäluuloinen, mutta tarkastellessani soijajuoman, tuttavallisemmin soijamaidon tuoteselostetta, herää pikkiriikkinen epäilys. Mitä on trikalsiumsitraatti ja miksi tässä on näin vähän soijaa? En ole vieläkään saanut selville, kumpi on lopulta terveellisempää – vähärasvainen ja kolesteroliton soijajuoma vai tavallinen, rasvaton luomumaito. Olen lukenut monta tutkimusta maitotuotteista, sekä puolesta että vastaan. Kiinnostavaa, että maissa, joissa käytetään eniten maitotuotteita, osteoporoosia sairastavia on myös eniten.
Yhtenä varsin yleisenä syynä vegaanielämän hankaluuteen on matkustelu ja "normaalia ruokaa syövien" ystävien tai sukulaisten luona kyläily. Tämäkin pulma olisi varmasti täysin selvitettävissä, mutta minua turhauttaa kieltäytyä ruuasta ja pahoittaa kokin mieli. Asia varmasti tasoittuisi ajan kanssa, mutta vaatimattomana suomalaisena en haluaisi tehdä suunnatonta numeroa itsestäni ja ruokavaliostani.
Tämänkään tekstin avulla en päätynyt minkäänlaiseen lopputulokseen. Ehkä omalla kohdallani kaikkein toimivin ratkaisu on erään ystäväni valinta: kotiin ostetaan vain kasvipohjaista ruokaa, mutta mikäli kylässä tarjotaan maitoa tai kananmunaa sisältävää ruokaa, sitä voi maistaa – edes kohteliaisuudesta.
torstai 1. maaliskuuta 2012
Hengähdys
Muutaman päivän hermoloman Helsingissä serkkutytön hoivissa ei olisi tarvinnut koskaan loppua. Kotiinpaluu kuitenkin tapahtui – pian on siis edessä muutto, työhaastattelu ja armoton pääsykokeisiinvalmistautumisrutistus. Nyt jännittää, se työhaastattelu nimittäin. Tapaaminen kun ei liene ihan normaaleimmasta päästä, kerron lisää jälkeenpäin.
Arki ei tunnu kuitenkaan yhtään niin pahalta kuin odotin. Äärettömän hauska duunikeikka eilen, mainiot "aamu"kahvittelut ja lounastelut hyvän toverin kanssa tänään pehmensivät paluutani kotikontujen stressiin ja myllytykseen. Takaraivossa tosin koko ajan painaa se totuus, että kohta on pakko vähän pyöritellä papereita vuokrasopimuksista kaikenmaailman hakemuksiin. Vihaan sitä touhua, mutta se hoituu vain tekemällä. Muuttopakkaaminen nyt menee onneksi terapiasta ja jopa liikunnasta.
Matkakuumeeni on niin kova, että se varmaan kohta muodostaa itselleen aineellisen olomuodon. Onneksi pääsen loppukeväästä reiluksi viikoksi Barcelonan auringon alle, sulomusiikin mekkaan Primavera Soundiin. Mikäli suinkin saan rahaa kasaan, lähden kenties jo huhtikuussa moikkaamaan erästäkin kaksilahkeista Islannin Bifröstiin keskelle ei-mitään. Haaveissani ainakin. Jos se suostuu ottamaan mut sinne, saatan hyppiä seinille (lue: tulivuorille) kaikesta siitä hienoudesta.
En tiedä ihan tarkalleen mikä tämän kirjoituksen tarkoitus oli. Ehkä halusin vain vähän purkaa tuntojani kirjaimiksi ruudulle. Ihan hyvä syy sekin. Tällä hetkellä on niin paljon pohdittavaa – muutoksia, tervetulotoivotuksia ja hyvästelyitä, että pieni mieli menee aivan sekaisin. Kenties fyysisen motivaationpuutokseni tilalle on tullut henkisen selvittelyn ja rauhoittumisen aika. Kuulostaa joltain new age -nössöilyltä, tiedän, mutta joskus sellainen on oltava. Ennen en antanut itseni rauhoittua lainkaan.
Jos nyt kuitenkin puhutaan vähän liikunnasta, tämänhetkiseen olotilaani sopisi varmaan jooga. Olen pohtinut kokeilemista taas pitkästä aikaa, sunnuntainahan sitä saa harrastaa Kuntoportilla. Enköhän varaa itselleni heti paikan.
Arki ei tunnu kuitenkaan yhtään niin pahalta kuin odotin. Äärettömän hauska duunikeikka eilen, mainiot "aamu"kahvittelut ja lounastelut hyvän toverin kanssa tänään pehmensivät paluutani kotikontujen stressiin ja myllytykseen. Takaraivossa tosin koko ajan painaa se totuus, että kohta on pakko vähän pyöritellä papereita vuokrasopimuksista kaikenmaailman hakemuksiin. Vihaan sitä touhua, mutta se hoituu vain tekemällä. Muuttopakkaaminen nyt menee onneksi terapiasta ja jopa liikunnasta.
Matkakuumeeni on niin kova, että se varmaan kohta muodostaa itselleen aineellisen olomuodon. Onneksi pääsen loppukeväästä reiluksi viikoksi Barcelonan auringon alle, sulomusiikin mekkaan Primavera Soundiin. Mikäli suinkin saan rahaa kasaan, lähden kenties jo huhtikuussa moikkaamaan erästäkin kaksilahkeista Islannin Bifröstiin keskelle ei-mitään. Haaveissani ainakin. Jos se suostuu ottamaan mut sinne, saatan hyppiä seinille (lue: tulivuorille) kaikesta siitä hienoudesta.
En tiedä ihan tarkalleen mikä tämän kirjoituksen tarkoitus oli. Ehkä halusin vain vähän purkaa tuntojani kirjaimiksi ruudulle. Ihan hyvä syy sekin. Tällä hetkellä on niin paljon pohdittavaa – muutoksia, tervetulotoivotuksia ja hyvästelyitä, että pieni mieli menee aivan sekaisin. Kenties fyysisen motivaationpuutokseni tilalle on tullut henkisen selvittelyn ja rauhoittumisen aika. Kuulostaa joltain new age -nössöilyltä, tiedän, mutta joskus sellainen on oltava. Ennen en antanut itseni rauhoittua lainkaan.
Jos nyt kuitenkin puhutaan vähän liikunnasta, tämänhetkiseen olotilaani sopisi varmaan jooga. Olen pohtinut kokeilemista taas pitkästä aikaa, sunnuntainahan sitä saa harrastaa Kuntoportilla. Enköhän varaa itselleni heti paikan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)