Ollako vai eikö olla – vegaani?

Vegaanius kiinnostaa monia, sekä hyvässä että pahassa. Jokainen ruokansa alkuperää eettisestä näkökulmasta miettivä on varmasti joskus vähintään leikitellyt ajatuksella vegaaniudesta, ellei ryhtynyt sellaiseksi. Allekirjoittanut käy jatkuvaa eipäs-juupas -väittelyä itsensä kanssa siitä, pitäisikö luomumaitotuotteet ja -kananmunat sekä toisinaan vierailukalan salliva joustava pescovegetarismi vaihtaa pelkkään kasvisruokaan. Moni vegaaniystäväni kertoo vegevalioon siirtymisen parantaneen sekä oloa että eettistä taakkaa hartioilla. En epäile sitä yhtään.

Olen kokeillut tiukkaa veganismia useamman kerran ja syynännyt kaikki ostokseni ruoasta kosmetiikkaan. Se oli aluksi äärimmäisen kiinnostavaa ja korkean motivaation vuoksi jopa helppoa. Myöhemmin syyniin tottui. Kuitenkin helposti huonoa omaatuntoa aika lailla mistä tahansa potevana ihmisenä koin sen tunnepuolella kovin vaikeaksi toteuttaa. Vaikka täydellinen kasvipohjaisuus tekee  vegaaniruuan eläinoikeuksien kannalta eettiseksi, mieleeni nousi monia kysymyksiä lähiruoasta ja pitkistä kuljetusmatkoista, soijatuotteiden käsittelystä sekä ruokavalion sopivuudesta sairastamani kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa.

En tiedä olenko turhan epäluuloinen, mutta tarkastellessani soijajuoman, tuttavallisemmin soijamaidon tuoteselostetta, herää pikkiriikkinen epäilys. Mitä on trikalsiumsitraatti ja miksi tässä on näin vähän soijaa? En ole vieläkään saanut selville, kumpi on lopulta terveellisempää – vähärasvainen ja kolesteroliton soijajuoma vai tavallinen, rasvaton luomumaito. Olen lukenut monta tutkimusta maitotuotteista, sekä puolesta että vastaan. Kiinnostavaa, että maissa, joissa käytetään eniten maitotuotteita, osteoporoosia sairastavia on myös eniten.

Yhtenä varsin yleisenä syynä vegaanielämän hankaluuteen on matkustelu ja "normaalia ruokaa syövien" ystävien tai sukulaisten luona kyläily. Tämäkin pulma olisi varmasti täysin selvitettävissä, mutta minua turhauttaa kieltäytyä ruuasta ja pahoittaa kokin mieli. Asia varmasti tasoittuisi ajan kanssa, mutta vaatimattomana suomalaisena en haluaisi tehdä suunnatonta numeroa itsestäni ja ruokavaliostani.

Tämänkään tekstin avulla en päätynyt minkäänlaiseen lopputulokseen. Ehkä omalla kohdallani kaikkein toimivin ratkaisu on erään ystäväni valinta: kotiin ostetaan vain kasvipohjaista ruokaa, mutta mikäli kylässä tarjotaan maitoa tai kananmunaa sisältävää ruokaa, sitä voi maistaa – edes kohteliaisuudesta.