Kauan kaivattu aamulenkki

Eilisiltana fiilistelin muutaman kanssabloggaajan mm. Marikan aamulenkki- ja aamu-urheiluinnostusta. Ehkä hieman harmittelin sitä, kuinka aamu-uninen (lue: laiska) itse olen. Ei liene täysin sattumankauppaa, että kesäreissuiltaan palannut asuintoverini ehdottikin yhteistä aamuhölkkäilyä, kun avauduin hänelle asiasta. Tämä aamu siis alkoi totutusta kahvikupposesta poiketen reippaalla lenkillä ja maailmanparannuksella. Pikkuinen tihkusade teki lenkistä peräti täydellisen, vaikka saattaisi eri tilanteessa sanalla sanoen vituttaa. Hip hei ja jukupätkä, tästä pitää tehdä tapa, sanon minä!

Kipaisimme osan matkaa hölkäten, osan reippaasti kävellen Jyväskylän rantaraitin lyhyemmän pätkän ympäri. Jyväskylän karttapalvelun mukaan kokonaismittaa polulle tuli riuskat 6,5 kilometriä. Ajantajua minulla ei koko lenkin aikana ollut, joten kestosta ei ole harmaintakaan havaintoa. Olen kuitenkin tyytyväinen – varsinkin, kun naamariin sai mättää heti reippailun jälkeen jälkeen ihanata pastalla ja pavuilla jalostettua porkkanasosekeittoa. Itse tehtyä, tietysti.

Samaisen lenkkiystävän kanssa ehdimme jo innostua suunnittelemaan yhteisiä akrobatiaharjoituksia ja vaikka mitä. Tästä liikuntasyksystähän voi tulla melkoinen! Seuraavaksi aloitan apinanraivosiivouksen, joka sekin laskettaneen treeniksi. Tulkaa katsomaan mun luukkuani, jos ette usko.

(p.s. Tätä motivaatiokuvaa olisin varmaan tarvinnut eilen, kun olin väsynyt ja överikärttyinen. Hihihi.)

kuva: igooli.soup.io