Kuinka sinusta tuli noin saamaton

Olen joko tosi laiska tai aina kipeä.
Luulisin molempien pitävän paikkansa varsin hyvin.

Flunssa-aaltojen aiheuttama treenitauko on siivittänyt minut laiskuuteen. Kuntosali ei ole tullut tutuksi pitkään aikaan, jonkun kerran kävin vääntämässä crosstrainerilla, mutta sekään ei tuntunut hyvältä eikä kivalta. Aina, kun olen ollut menossa tunneille, on iskenyt työilta eteen. Mikä neuvoksi kun urheilu ei kiinnosta? No kevät.

Jokavuotisen keväthulluuteni sekä erään ystävän inspiroimana innostuin taas juoksemisesta. Matolla olen kipittänyt ennen salitreeniä tässä syksyn ja alkutsalven mittaan, mutta auringon hieman vilkuillessa pilvestään ja lämpötilojen noustessa nollan hujakoille, vetäisen tossut käpäliin ja rempaisen metsään. Huomaa kyllä, ettei oma juoksukunto ole entisensä kun on pitänyt tasoaan yllä lähinnä jumpalla ja salilla.

Ei silti huolta: Tiede-lehden mukaan jo 2-3 harjoituskertaa riittää kehittämään aloittelijan hapenottokykyä sen verran, että juokseminen tuntuu helpommalta. Luin ko. julkaisusta myös, että esimerkiksi huippu-uimarille voi olla vaikeaa juosta pitkiä lenkkejä, vaikka kunto olisi mitä parhain. Kroppa kun ei ole tottunut toisenlaiseen liikuntaan, joten juoksu tuntuu raskaalta ja hengittäminen hankalalta. Lohdullista.

Toisaalta, puolensa urheilulaiskuudessakin. Olen nimittäin siitä jääneen ajan (kun en ole ollut kipeä) käyttänyt musiikin tekemiseen, joka sattuu olemaan intohimoni. Lauluja on syntynyt pitkästä aikaa ja ai että miten hyvä mieli siitä on tullut.

Aion kyllä parantaa tapani ja jatkaa salilla voimailua. Se kun tekee hyvää myös laululihaksille.
Nauttikaa kevätauringosta, toivottaa vannoutunut auringonvihaaja. Ehkä olen pehmenemässä.

Keskiviikkona kevyesti (torstai on toivoa täynnä?)

En sitten lähtenytkään zumbaan eilen, vaikka lupasin. (Ylläri, olen laiskamato.)

Siinähän kävi niin, että säälittävän lyhyet yöunet tekivät tehtävänsä, nukahdin sohvalle ja olin lopulta niin poikki etten saanut lähdettyä. Sen sijaan presidenttitentin parissa virkistyttyäni ja zumbatunnilta myöhästyttyäni riehuin ihan tehokkaan kotijumpan merkeissä. Suosittelen moista, jos kotoa lähteminen tuntuu vaikealta ja lukaalissa on riittävästi tilaa.

Jumppa sisälsi mm.


X-hyppyjä
Kyykkyyn-ylös -pomppuja
Paikallaan juoksua


Linkkareita jumppapallon kanssa (niin, että vaihdetaan palloa aina keskellä käsistä jalkoihin ja toisin päin)
Vatsarutistuksia
Jalanheittoja (tähän tarvittiin poikaystävä apuun. Eli toimii niin, että toinen seisoo jalat jumppaajan pään molemmin puolin. Jumppari nostaa jalat ylös, jotta avustaja saa 'heiteltyä' niitä kohti maata. Huono selitys, mutta pirun hyvä liike. Ei muuten oo pakko olla poikaystävä, joku muukin kelpaa.)


Käsipainoilla hauiskääntöjä 
Käsipainoilla ranskalaisia punnerruksia
Käsipainoilla kylkiliikkeitä


Punnerruksia
Kyykkyjä
Pohjeliikkeitä (päkiöille nousua pohkeiden varassa ja staattista pitoa)


Loppuun venyttelyt

Näytti aivan varmasti täysin älyvapaalta ja kahelilta touhulta, mutta voin kertoa, että lämmin tuli.

Jospa sitä tänään pääsisi lämmittelemään itseään taas brasilian rytmeillä, nyt kun on tullut nukuttuakin niin kuin ihmisen pitäisi. Seuraavaksi kuitenkin tulista linssikeittoa. Jos tämä soppa ei lämmitä, on ulkona tosiaan helvetti jäätynyt. Pistän reseptin joskus, nyt on NÄLÄKÄ.

Killer weekends?

Hoh hoh ja hyvää tiistaita. Meikäläinen tässä aloittelee viikkoa taas puhtaalta pöydältä rankan viikonlopun jälkeen. Sattuneesta syystä se venähti maanantaihin saakka, olin nimittäin kannattamassa erästä nimeltämainitsematonta presidenttiehdokasta erään nimeltämainitsemattoman suomalaisen kulttibändin comeback-keikalla Helsingin jäähallissa. Ai että olikin kutvanaa, vaikka yöunet jäivät kovin lyhyiksi.

Miten se muuten aina menee niin, että viikonloppu on yhtä rälläämistä ja suunnatonta mässäilyä, maanantaina sitten aloitetaan urheilu tai dieetti uudelleen? Kauheasti puhutaan itsensä hemmottelusta rankan työ- tai kouluviikon jälkeen, mutta lopulta – onko kännääminen, järkyttävä kahden päivän ähky tai sisällä lorvaaminen lopulta kovin hemmottelevaa? Parasta viikonlopuissa on ainakin hyvien tyyppien näkeminen, mutta miksi pitää aina lähteä kapakkaan? Onko siellä nyt sitten jotenkin mukavaa? Liikaa populaa, oksentelevia mörkkejä ja jäätävä meteli.  

Muistan yhden kauhean hauskan talven, jolloin tavattiin kavereita ulkoilun merkeissä. Joskus käytiin luistelemassa, joskus pulkkamäessä, välillä vain kävelemässä ja jokusen kerran uskaltauduttiin hiihtämään murtsikkaa. Jos oli liian kylmä tai laiskotti, katsottiin leffoja. Selvinpäin. Se oli hillittömän hauskaa ja kunto pysyi valehtelematta hyvänä koko talven. Pitäisi tehdä moisesta taas perinne, meikä kun on ihan kuningashiihtäjä (not). Murtsikka on silti ihan maailman hauskinta touhua, ellei ole liian kylmä. 

Tänään vilukissa lähtee kuitenkin ZUMBAAMAAN, koska siellä on lämmin ja ihana meininki. Pakkanen unohtuu pyllyä keikuttaessa, takaan sen!

Note to skin: juo vettä, syö rasvaa

Talvi tekee iholle tepposet. Pakkasen paukkuessa naamaa kiristää, kuristaa ja pärstän joka ulokkeeseen nousee ikäviä finninmollukoita. Moinen luonnollisesti ärsyttää myös mieltä. Itsehän olen vähän laiska ihonhoitaja, naamapesu ja rasvaus riittää. En jaksa vatkata silmanympärysvoiteiden ja kasvovesien kanssa, joskus käytän kuorintaa tai teepuuöljyä. Aika normisettiä siis. 

Tietysti herkkäihoisen pitäisi olla huolellisempi, mutta mulla on kolme sanaa perushyvän ja kauniin ihon ylläpitämiseen: vesi, rasva ja uni. On ihan tutkittu juttu että riittävä vedenjuonti ja hyvien (ilmeisesti niiden huonojenkin) rasvahappojen saaminen sekä riittävä uni pitävät naaman nättinä. Niin muuten hehkuttavat luonnollisesti kaunishipiäiset julkimotkin. Kyllä minä sitä uskon. Myönnän, että ihon ulkoinen hoito on tärkeätä, mutta on niitä kauniita hipiöitä nähty ennenkin. Puhun nyt ajasta ekv – ennen kasvovettä. 

Anyway, tänään aloitin luonnollisen tieni nättiin ihoon. Muistutan itseäni jatkuvasti vedenjuonnista ja lisäsin kookosöljyä kaurapuuroni joukkoon. Meikäläisen ruokavaliossa nimittäin tuskin on riittävästi rasvaa, kasvispöperöt kun eivät pähkinöitä ja avokadoja lukuunottamatta ole kovin runsasrasvaisia. Riittävästi nukkuminen on tässä elämänrytmissä ja -tilanteessa haaste, tosin onnistunee, jos saan nukkua päivällä. (hymiö)

Lisäilen tähän myös päivän ruoat ja liikunnat. 

Safkailut tähän mennessä

Aamupala

Luomu kaurapuuroa, 1 tl kookosöljyä

Omena

Kuppi kahvia

Palanen Active Greens -luomuraakaruokapatukkaa

Välipala

Loput patukasta

Pieni kourallinen goji-marjoja

Ennen treeniä

Pala banaania

Alku jyväpala pestolla

Muutama rkl raejuustoa (1,5%)

Liikunta

Brazilian Rhythms 55 min (p.s. Ihana tunti!!)

Salilla:

Yläselkä taljassa 3 x 12 toistoa 17,5 kg

Hauiskääntö+rinnaltanosto 3 x 12 toistoa 8kg kahvakuulalla

Vatsalihakset puolipallolla 3 x max toistoa

Jalkojennostot painon kanssa 2 x 15 toistoa, viimeisen sarjan korvasin linkkareilla pallon kanssa

Vähän venyttelyä

Lisäksi hyötyliikuntana kävelyä ympäriinsä n. 30 min sekä siivousta.

Hirveä nälkä. Seuraavaksi siis suihkuun ja kokkaamaan, sitten voikin hyvällä omallatunnolla löllähtää sohvalle katsomaan Juttaa ja superdieettejä. 

Syitä, seurauksia ja tavoitteita vol. 1

Den första gången. Eiku. Ruotsi lienee nykyisin välttävää, vaikka siinä joskus koulussa pärjäsinkin.
Joka tapauksessa, ensimmäinen kirjoitus. Meinasin vähän perustella lukijakunnalle sekä itselleni, mihin oikein tarvitsen tällaista blogia.

Tosiaan, miksi blogi? Liikuntakärpänen puraisi minua kunnolla taas viime syksynä. Liityin paikallisen kuntoilutaivaan, Kuntoportin jäseneksi jo kesällä, mutta silloin en kovasti ehtinyt jumppailla. Syksyn juoksin enemmän tai vähemmän kiitettävästi zumbassa, crossfitissä ja kuntosalilla. Välillä jäi viikko, pari väliin flunssan tai hirmuisen koulutyöhopun vuoksi. Uudelleen aloittaminen oli aina hankalaa. Ennen joulunpyhiä treffasin crosstraineria – tuttavallisemmin Rossi-Raineri – päivittäin ja asustin salilla viikon. Joulun jälkeen olen viettänyt ruokajuhlaa varmaan tähän asti.

Hieman liioittelen, mutta kuntoiluni on ollut ihme vuoristorataa jo pidemmän aikaa. Innostun viikoksi, pariksi. Sitten tulee lenssu, kiire tai jotain muuta ja viikko hujahtaa helposti jumppaamatta. Haluaisin tehdä liikkumisesta taas turvallisen rutiinin varsin vähärutiiniseen elämääni. Samalla odottelen kunnon sekä hauiksen kasvamista ja vatsanahkan kiristymistä. Ulko- ja sisänäöllisiä tavoitteita on minullakin. Uskon, että asioiden ylös kirjoittaminen ja analysointi helpottaa liikkumisen rutinoimista ja antaa ehkä uusia ideoita toimintaan.

Pakko muuten kertoa – jouluaattona tokaisin veljeni vaimolle haluavani kokeilla kasvattaa lihasta. Olen tällä hetkellä varsin normaalikokoinen – en lihava enkä laiha, mutta löysää löytyy kyllä mahasta ja muualta. Toisaalta taas hauikseni on jo ihan kunnioitettavan kokoinen reilu 160-senttisen pienen tytön palaksi. Haluan vaihtaa lisää rasvamassaa lihakseen ja saada joskus näkyvät vatsalihakset. Pyrin myös hiljalleen täysin vegaaniseen ruokavalioon (tällä hetkellä vielä lakto-ovo, koko ajan vähennän eläinkunnan tuotteita), joten kiinnostaa kuinka kasvismatsku toimii kuntoilijan ruokavaliona – superfoodeja unohtamatta.