 |
| Onneksi olen edes tyylikäs. kuva: ladonnadelvino.com |
Myönnettävähän se on: mättö- ja viinilakko katkesi onnettomasti oman ajatuskiemurtelun aiheuttamaan pohteeseen: "Onko moisessa kieltäytymisessä mitään järkeä?" Kuten yleensä, onnistuin ylipuhumaan itseni ja tulin tulokseen, että kieltäytyminen on vain itsensä rajoittamista.
Perjantaina oli kyllä oikein hauskaa, Vakiopaineessa kuunneltiin ensin Lajitovereita, sitten siirryttiin Lutakkoon ja Kauko Röyhkän pariin. Aivan mainioita molemmat keikat. Eilen katselimme leffaa ja pelailimme Tekkeniä porukalla, hauskaa sekin siis – vaikka sipsien syöminen turhaa olikin.
Tänään on laiskottanut, kiukuttanut ja tuskastuttanut kaikki. Paitsi väsymys ja ärtymys, myös yhtäkkiä tupsahtaneet iho-ongelmat lienevät seurausta äkillisestä epäterveellisyyspuuskastani. Ymmärtäisin oman toimintani, mikäli ihan oikeasti nauttisin esimerkiksi humalatilasta tai roskaruoasta. Mutta kun en tykkää, en nauti. Nyt lienee taas siis itsetutkiskelun paikka - syitä epäterveellisille elämäntavoille. Täytyy sukeltaa syvälle ja kaivaa tekosyyt juurineen pihalle.
Tekosyy no. 1
Viini on boheemin ravinto
Tietyllä tavalla viehätyn ajatuksesta boheemista taiteilijaelämästä; päivärytmi nurinpäin, punaviiniä kuluu samaan tahtiin kuin oman kulttuurituotoksen kirvoittamia kyyneleitä, rahaa ei ole, koska taiteilija saa sielunravintonsa kurjuudesta (ja on käyttänyt kaikki rahansa siihen punkkuun)... jne. Itsekin hairahdan moiseen käyttäytymiseen inspiraationlähteenä toisinaan. Ainoa, varsin paradoksaalinen ongelma on se, että moinen tyyli on silkka yleistys, enkä henkilökohtaisesti usko sen tekevän ketään pidemmän päälle onnelliseksi, eikä tuollainen kirvoita inspiksiäkään kummemmin kuin jokin muu keino. Tekosyy kumottu.
Tekosyy no. 2
Sosiaalinen baaripörriäinen
Minulla on hauskanpitäjän imago. Tykkään kapakkakulttuurista ja juhlimisesta. Väite: "Jos en juo kekkereissä, minua pidetään yhtäkkiä tylsänä. Pian en saa kutsua mihinkään juhliin."
Tämä on harhaluulo ja ihan täyttä skeidaa, näkeehän sen. Minulta löytyy esim. absolutistiystäviä tai sellaisia, jotka juovat vain yhden maun vuoksi ja bailaavat samaan tahtiin kuin känniset kaverit. Eikä seuraavana aamuna ole krapulaa. Nämä tyypit myös kutsutaan kekkereihin kuten muutkin. En usko, että minusta pidetään vain siksi, koska jaksan bailata. Tekosyy kumottu.
Tekosyy no. 3
Tiukkapipo ei mässää
Monet pitävät kovin terveellisesti syöviä ja liikunnallisia ihmisiä helposti tiukkapipoina, jotka eivät suvaitse minkäänlaista herkuttelua. Itsekin sorrun moiseen aika usein, enkä todellakaan halua profiloitua tiukistelevaksi mutrunaamaksi, joka katsoo herkuttelijoita nenänvarttaan pitkin. Totta kai minä pidän hyvästä ruuasta ja – kuten jo miljoonaan kertaan mainittua – viinistä.
Siltikään karkkipussi ja kahdeksan siideriä eivät vastaa käsitystäni herkuttelusta. Pidän niitä turhina. Minulle herkkuja ovat hyvin tehty, juhlavampi kunnon ruoka, luomulakritsi tai laadukas raakasuklaa. Niin ällöttävän teennäiseltä kuin moinen kuulostaakin, se on minun makutottumukseni. Nykyään mässäilyä korostetaan jopa röyhkeästi nautintona, koska purilaiset ja sokeripommit pitää saada myytyä. Siihen on todella helppo mennä mukaan, niin minullekin on käynyt. (Enkä tässä nyt tarkoita, että karkkipusseista nauttivat olisivat aivopestyjä lampaita. Minä olen ollut.) Tekosyy kumottu.
Tekstistä tuli nyt jo niin pitkä, että taidan jatkaa tekosyiden puintia myöhemmin. Seuraavaksi suuntaan kumoamaan morkkistani salille, mikäli kroppa antaa myöten. Sitten syön seitanpaistia, salaattia ja valkosipuliperunaporkkanoita.
Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus.
VastaaPoistaUskon, että näiden asioiden avaaminen ja etenkin kirjaaminen auttaa alitajunnankin ymmärtämään ne paremmin.
Monesti kun ei itse oikein ole samaa mieltä sen alitajuntansa kanssa.
Menikö nyt vähän höpöksi minun kirjottelut taas?
Kiitos!
PoistaMietin itse samaa, sitä saa omasta kuupastaan niin paljon enemmän irti kun ei anna ajatusten velloa vain siellä sisällä vaan ulostaa ne jollain tapaa. Hämmentävää huomata, ettei oikeasti halua toimia tavalla, jolla toimii, vaan kyse on totutusta mallista.
Minä aina välillä mietin, miten mukavaa olisi olla boheemi viininlipittäjä. Ja että jäänköhän jostain paitsi ja millaisena minut nähdään kun... Mutta Luojan kiitos olen toistaiseksi saanut pidettyä itseni hillityllä hallitulla holittomalla tiellä. Näin syksyisin kulkee vielä mukavasti mukana päivittäin sateenvarjo, jonka olen saanut sedältäni, jonka kaltaiseksi en halua muuttua - hyvä muistutus.
VastaaPoistaTekosyyhyn kaksi on kyllä kommentoitava, että minä en ainakaan bailaa ja pörrää samassa tahdissa kuin muut. Ei siellä baarissa vaan ole kivaa. Ehkä olisi, jos jotain joisi, en tiedä, kun en ole kokeillut. Joka tapauksessa jää kyllä biletys vähemmälle, ja kyllä väitän, että myös kutsuja sitten tippuu vähemmän. Kas kun varmastikin monen mielessä meikäläinen on sellainen tiukkis jonka kutsuminen vain latistaa tunnelman (noh saattavat olla oikeassakin että eipä siinä mitään).
Kolmoseen taas syyllistyn itse jatkuvasti. Perhanan ruokariippuvuus. Saatan syödä ihan mielettömiä määriä, ihan vaan siksi kun ruoka on hyvää ja syöminen on mukavaa ja turvallista ja milläpä sitä muullakaan hoitaisi yksinäisyyttä tai muitakaan tunteita. Nytkin tuossa keittiössä odottelee pannukakkua ja nutellaa. Suolaista tekisi mieli, mutta leipä loppui, voi itku. Mun ruokailutottumukset joka tapauksessa on niin jostain helvetin alimmista kuiluista, että jos pitäisi vaikka viikon ruokapäiväkirjaa niin kukaan sen lukenut ei ihmettelisi enää miksi mun vaatteet käy pieniksi vähän väliä.
Ihanaahan se olisi jos voisi herkutella vaikka kanafetasalaatilla. Mutta se vaan on moninkertaisesti kalliimpaa kuin ties kuinka suuri määrä pannukakkua ja popcornia. Toivon että joskus olisi niin suuri palkka että voisi syödä ihan mitä haluaa (luulen että mikä tahansa minimipalkka jo riittäisi).
Onhan nämä vähän kärjistettyjä. Ihan syystä, että asiat on pakko hieman teroittaa itselleen että ne tajuaisi.
PoistaJännää, koska nimenomaan kohdassa kaksi ajattelin sinua parin muun lomassa. Ehkä et ole kreisibailaaja, mutta kaikki peukkumytkeet kolunnut karaokehirmu anyhow. Ainakin näin minä olen kokenut. Ehkä tuossa tekstissäni tuo "baarikärpänen" on harhaanjohtavaa, koska enemmän viihdyn Vakkarin tyyppisissä kapakoissa ja rauhaisissa sopissa (rauhaisa soppa, hahaha).
Mulla on kolmosen kohdalla ollut tosi tosi pitkään sama. On edelleen. Mut on vaan opetettu siihen ajatukseen, että ruoasta ei pidä tinkiä (rahallisesti), jos ei mihinkään muuhun ole varaa, niin ostetaan sitten kunnon ruokaa. Ehkä mä eliminoin kauppakasseista ne ruoat, joihin olisi massiivinen ahmimisriski. (Myös se, että on sairastanut syömishäiriötä niin pitkään, pakottaa aivoja toimimaan sillä tavalla koska seuraukset ovat hirveät.)
Hirvittää kyllä oman ruokailun kalleus. Mutta jos se viininlipitys jää vähemmälle, mulla on ylimääräinen kymppi viikossa käytettävissä ruokaan.
Mää ajattelin että sää oot ehkä ajatellut mua ja siksi halusinkin kommentoida. Kyllä mää voin lähteä baariin ja mun kehtaamiskynnys kaikenlaisissa esiintymisjutuissa on kyllä matala, mutta en mää yleensä viihdy baariympäristössä (en oikeastaan edes Vakkarin tyyppisessä) enkä miltei koskaan käykään sitten. Ei kyllä johdu pelkästään holittomuudesta, vaan varmastikin on ihan mun yleisluonnetta tässä.
PoistaMää kun oon tällainen pihi luonteeltani noin ylipäätään, niin mää haluan säästää kaikesta, ja ruuasta säästäminen on liiankin helppoa välillä. Ahmimisriskiruokia taas tulee ostettua, ja kun ei ole pakastinta niin kaikki on aina syötävä pois mitä on tuoreena ostanut... En kehtais ees julkistaa mitään ruokapäiväkirjaa jos sellaisen kirjoittaisin!