Mutsiksi vol. 1

Jep. Siitos on tapahtunut, kannan rakkauden hedelmää, "löydän elämälle uuden tarkoituksen" jne. mälämälä. Minusta tulee siis äiti. Mutsi, goddamn. Pyrin tästä lähtien keskittymään kirjoituksissani hiukan enemmän äitiyden tuomiin metkuihin (ja ehkä kirjoittamaan vähän useammin).

Mua on pitkään laiskottanut kirjoittaa. Inspiraatiota ei ole oikein löytynyt, eikä varsinkaan aiemmassa blogielämässäni toitottamiin superfood- ja treeniuutisiin. Jotkin elämänarvot ovat menneet raskautumisen myötä uusiksi ja liikunnasta ja ruoasta jatkuvasti paasaaminen on tuntunut turhalta.

Toki uusi, paisuva elämäni luo ihan uusia aspekteja tähän terveys- ja liikunta-asenteeseen. En vieläkään ihan hyvillä mielin mätä turpavärkkiini ihan mitä sattuu huttua (ainakaan aina) tai lötköttele sohvalla pleikkaria pelaten sen sijaan, että lähtisin kävelylle. Hups, nyt valehtelin. Teen juuri noin.

Pakko myöntää, että nyt raskauden puolivälissä (rv 20+5 tänä herran päivänä) alan yllättäen vähän kiinnostua ruoka- ja liikuntapolitiikasta alkuraskautta enemmän. Alussa kun tärkeää oli se, että naamariin sai tungettua jotain ja pahoinvointien poistuttua oli kiva mässätä, koska kerrankin saa. Nyt, kun puntarissa on +7 kg lähtöpainoon nähden ja kohta ei enää voi kävellä portaitakaan hengästymättä, alkaa terveellinen ruoka ja raskaalle sopiva liikunta yhtäkkiä kiinnostaa. Mutta niistä lisää seuraavassa tekstissä. Nyt kiskon kahvit ja omenat kitusiini ja hyppään fillarin selkään – vielä kun voin
.

Soromnoo!

Bonuksena ihana äitienpäiväruusu, jonka murunen mies mulle kiikutti eilen.