Olen joko tosi laiska tai aina kipeä.
Luulisin molempien pitävän paikkansa varsin hyvin.
Flunssa-aaltojen aiheuttama treenitauko on siivittänyt minut laiskuuteen. Kuntosali ei ole tullut tutuksi pitkään aikaan, jonkun kerran kävin vääntämässä crosstrainerilla, mutta sekään ei tuntunut hyvältä eikä kivalta. Aina, kun olen ollut menossa tunneille, on iskenyt työilta eteen. Mikä neuvoksi kun urheilu ei kiinnosta? No kevät.
Jokavuotisen keväthulluuteni sekä erään ystävän inspiroimana innostuin taas juoksemisesta. Matolla olen kipittänyt ennen salitreeniä tässä syksyn ja alkutsalven mittaan, mutta auringon hieman vilkuillessa pilvestään ja lämpötilojen noustessa nollan hujakoille, vetäisen tossut käpäliin ja rempaisen metsään. Huomaa kyllä, ettei oma juoksukunto ole entisensä kun on pitänyt tasoaan yllä lähinnä jumpalla ja salilla.
Ei silti huolta: Tiede-lehden mukaan jo 2-3 harjoituskertaa riittää kehittämään aloittelijan hapenottokykyä sen verran, että juokseminen tuntuu helpommalta. Luin ko. julkaisusta myös, että esimerkiksi huippu-uimarille voi olla vaikeaa juosta pitkiä lenkkejä, vaikka kunto olisi mitä parhain. Kroppa kun ei ole tottunut toisenlaiseen liikuntaan, joten juoksu tuntuu raskaalta ja hengittäminen hankalalta. Lohdullista.
Toisaalta, puolensa urheilulaiskuudessakin. Olen nimittäin siitä jääneen ajan (kun en ole ollut kipeä) käyttänyt musiikin tekemiseen, joka sattuu olemaan intohimoni. Lauluja on syntynyt pitkästä aikaa ja ai että miten hyvä mieli siitä on tullut.
Aion kyllä parantaa tapani ja jatkaa salilla voimailua. Se kun tekee hyvää myös laululihaksille.
Nauttikaa kevätauringosta, toivottaa vannoutunut auringonvihaaja. Ehkä olen pehmenemässä.
Ootkos miten ahkerasti viimeaikoina treenaillu?
VastaaPoistaMinä koko kesän aika laiskasti. Nyt pikkuhiljaa tässä taas alottelen. Helpompaakin se on nyt kun on taas kotona ja päivissä on vähän enemmän rutiinia.