Jälkeenpäin noita syitä miettiessäni pudistelen päätäni surullisena, tähän on taas tultu. Liikun, ettei musta tulisi läskiä. Syön vähemmän, jos en liiku. Kaiken pointtina on ulkonäkö. Tiedän myöskin, etten varmasti ole ainoa, joka ajattelee tai on ajatellut pääasiassa sitä, miltä keho näyttää. Niin kovasti kun meninkin syksyllä vannomaan, että "nyt liikun vain hyvän olon vuoksi", päädyin moiseen.
Haastelin tässä taannoin Jyväskylän Parkour Akatemian tyyppien kanssa. Aihe ei suoranaisesti ollut sama, mutta rivien välistä päättelin, että yleismentaliteettina näillä kavereilla on (lajinsakin sanelemana) saada aikaan mahdollisimman sulava liike. Kokea, mihin mihin ihmisvartalo pystyy. Havahduin miettimään: mitä tekee kauniilla vartalolla, jos se ei toimi? Esteetikko varmaan vastaisi, että sitä on mukava katsella. Harmi vaan, semmoinen ei riitä minulle enää.
Syömishäiriöiden kanssa kamppailleena (toisinaan edelleen kamppailevana) tiedän, että on äärimmäisen vaikea omaksua toimivan vartalon käyttäytymismalli ja opetella keskittymään ulkonäön sijaan juuri siihen kaikkeen muuhun hienoon omassa kropassaan. On toki ihanaa nauttia siitä, kun oma kroppa näyttää upealta, mutta eikö se olisi vielä suurempi ilo, jos se myös pystyisi mielettömiin asioihin? Toimiva vartalo lienee myös hyvä motivaattori terveellisiin elämäntapoihin.
Ehkä tämä asia on jollekin itsestäänselvyys. Minulle se ei ole ollut. Siksi olenkin suunnattoman tyytyväinen, että tajusin sen nyt. Tästä pisteestä on vielä matkaa Kehoni on temppelini -ajatteluun, mutta minulla on aikaa.
![]() |
Sympaattisia rassukoita tuossa kuvassa.
VastaaPoistaSuosittelen aloittamaan jonkin sellaisen liikuntaharrastuksen, joka on jollain lailla vaikea, niin ei ehdi ajattelemaan ulkonäköasioita. Tai siis sellainen, jossa oppii koko ajan jotain uutta ja vanhoja juttuja voi yrittää hioa aina vain täydellisemmiksi ja paremmiksi.
Vaikken nyt itse ole pariin kuukauteen käynytkään, niin tankotanssi oli sellainen, etten vieläkään oppinut kaikkia juttuja ja nyt ne vaivaavat mieltäni. Parkour varmasti myös hyvä tuollaiseen liikkeiden hiomiseen.
Ihan eri juttu käydä vain rynkyttämässä, sheikkaamassa tai spinnaamassa, vaikka ne kuinka hauskoja olisivatkin. Tietynlainen tavoittellisuus niistä puuttuu kokonaan ja ehkä juuri sen takia jää sitten aikaa miettiä enemmän niitä ulkonäköasioita?
Itse olen aika hyvin päässyt noista pois. Tai ainakin siihen, että silloin kun mietin ulkonäköäni, niin se on sitä että pussailen näitä hauisten alkujani. <3
Jotain yksittäisiäkin tavoitteita ja haaveita minulla on, niin en ehdi miettiä niin paljon ulkonäköasioita. Esim. tahtoisin osata punnertaa paremmin, olla vieläkin notkeampi, osata vetää leukoja ja onnistua niissä vaikeissakin jutuissa tankotanssissa.
En noita ole tarkoituksella luonut, että pääsisin pois ulkonäköasioista vaan ensin loin ne ja sitten on käynyt vahingossa niin, että mietin ulkonäköasioita entistäkin vähemmän.
Tai ehkä siinä kävikin niink, että kun huomasin etten millään laihdu enää enempää, niin on keksittävä jotain muita tavoitteita ja ajateltavaa.
Tämä sinun kirjoituksesi oli niin hyvä, että ehkäpä jatkan tätä mietiskelyä ja postaan ihan omassakin blogissani vielä tämän pohdinnan.
Kiitos aamun aivojen herättelystä! :)
Kiitos ihan huippukommentista! Tämä on tosiaan asia, missä kyllä riittää pohdittavaa. Vaikka sen on nyt tajunnutkin, että omalla kohdalla ulkonäkö ei ole tärkein, se tuntuu olevan tietyllä tavalla helpoin motivaattori. Kyllähän mä haluan hyvännäköiset sääret - ei se siitä ole kiinni. Tänään kuitenkin taas huomasin, että oli paljon riemastuttavampaa kun nousin vaikeasta istuma-asennosta yhdellä jalalla. "HEI MULLA ON VAHVAT KOIVET!"
PoistaKun on kerran iskostanut päähänsä sen ulkonäkö- ja varsinkin syömishäiriömörön, kaiken hikiliikunnan tavoitteena tuntuu automaationa olevan se, että laihtuisi. Monta vuotta se veikin tajuta, että normaalipainon sisällä ei ole mitään syytä laihduttaa eikä se ole täten pätevä syy liikunnalle. Pitää löytää muita syitä, vaikka se veisi aikaa.
Mäkin tahtoisin punnertaa paremmin, pystyä joskus spagaatiin ja juosta 10 km alle tuntiin. Noihin menee hetki, mutta mikäs siinä.
Odottelen innolla, jos postaat aiheesta! Kiitti kommentista!